Kansalaisuuden koulutukselliset ideaalit : Diskurssianalyysi kansalaisuuden rakentumisesta ja hallintavallasta eurooppalaisessa koulutusalueessa

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, millaiseksi kansalaisuuden käsite rakentuu eurooppalaisessa koulutusalueessa. Eurooppalainen koulutusalue on Euroopan unionin kehittämä strateginen kokonaisuus, jonka tavoitteena on luoda yhtenäistä ja laadukasta koulutusta jäsenmaissa. Euroopan unionilla ei ole suoraa määräysvaltaa jäsenmaidensa koulutuksen järjestämiseen, jolloin sen rooli sijoittuu pehmeän ohjausvallan ja tiedonannon kentälle. Kansalaisuuden ideaalin tutkiminen nähdään kasvatustieteellisesti merkitykselliseksi, sillä yksilön kiinnittyminen yhteiskuntaan on keskeinen osa kasvatuksen ja koulutuksen perimmäistä tarkoitusta.

Tutkimuksen metodologia perustuu diskurssianalyysin keskeisiin piirteisiin. Kielen ajatellaan rakentavan todellisuutta, jolloin aineistoksi valikoituu keskeisiä eurooppalaisen koulutusalueen tekstejä ja dokumentteja. Tieteenfilosofiseksi näkökulmaksi valitaan Michel Foucault’n teoriat tietovallan ja subjektin muotoutumisen suhteesta. Näin ollen tutkimuksen tehtävään vastaamiseen saadaan lähtökohta, jossa tiedon ja kielen ajatellaan olevan erottamaton osa valtaa. Euroopan unioni nähdään tekijänä, joka voi koulutuksen suhteen säädellä tietoa ja täten käyttää hallintavaltaa sen kautta strategisesti. Koulu taas on paikka, jossa subjekti ja siten myös kansalaisuus voi muotoutua hallintavallan päämäärien mukaisesti.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kansalaisuus rakentuu lukuisten verkostomaisten ideaalien perusteella. Yleisesti puhe rakentaa yhtenäisyyttä korostavaa kansalaisuusdiskurssia. Osallistuvan ja aktiivisen kansalaisuuden diskurssi on aineistossa vahva, riippumatta tekstin muusta asiayhteydestä. Ideaalin eurooppalaisen arvodiskurssia taas ohjaavat muun muassa tasa-arvo, demokratia ja vihreys. Taidot osoittautuvat myös keskeiseksi kansalaisuuden rakentumisen tekijäksi. Taitodiskurssiin liittyvät esimerkiksi digitaaliset taidot, kestävän kehityksen osaaminen, kielitaito ja työllistymiseen liittyvä osaaminen. Taitodiskurssin vahvuus suhteessa itse kansalaisuuden käsitteen rakentumiseen nähdään juontuvaksi koulutuksen kontekstista, jossa opetettavat taidot voivat olla konkreettinen hallintavallan keino ohjata yksilön käyttäytymistä. Yhtenäistävää kansalaisuuspuhetta oikeutetaan muun muassa yhteiseen ja yksilön hyvään vetoamisella, muiden päämäärien sijoittamisella osaksi yleisesti hyväksyttyjä arvoja sekä korostamalla koulutuksen eurooppalaista erityislaatuisuutta.

The aim of this study is to examine how the concept of citizenship is constructed as in the European Education Area. The European Education Area is a strategic entity developed by the European Union, in which the aim is to create unified and high-quality education in the member states. The European Union does not have direct authority over the organization of education in its member states. Therefore, its role is situated in the field of soft governance and communication. The examination of the ideal citizenship is seen as educationally meaningful, since the individual’s attachment to society is a central part of the fundamental purpose of education and schooling.

The methodology of the study is based on the central features of discourse analysis. Language is understood to construct reality, whereby key texts and documents of the European Education Area were selected as data. The theories of Michel Foucault on the relationship between power/knowledge and the formation of subject are chosen as a perspective for the philosophy of science. In this way, a starting point is obtained, where knowledge and language are understood as a central part of power. In this case, the school is seen as the place were the subject, and thus also citizenship, can be formed according to the aims of governance. Moreover, the European Union is an actor that can regulate knowledge in relation to education and thus govern strategically through it.

The results of the study show that citizenship is constructed based on numerous networklike ideals. The text overall constructs a citizenship discourse that emphasizes European unity. The discourse of participatory and active citizenship is strong in the data, regardless of the context of the specific text. The discourse of the ideal European values is guided, among other things, by equality, democracy and sustainability. Skills also prove to be a central factor in the construction of citizenship. The skills discourse includes, for example, digital skills, competence in sustainable development, language skills and employment-related competences. The strength of the skills discourse in relation to the whole concept of citizenship itself is seen to stem from the context of education, where the skills to be taught can serve a concrete means of governance to guide individual behaviour. The unifying citizenship discourse is justified, among other things, by appealing to the common and individual good, by emphasizing widely accepted values as part of other discourses, and by the excellence of the European education system.