Ennakointi ja struktuuri työrauhan lähteenä
Lind, Susanna (2026)
2026
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2026-04-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202604173975
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202604173975
Tiivistelmä
Tämän Pro Gradu –tutkielman tarkoituksena on tutkia, millaisia ennakoinnin ja struktuurin keinoja luokanopettajat käyttävät luokkatilanteissa sekä millaisia merkityksiä luokanopettajat antavat ennakoinnille ja struktuurille osana työrauhan rakentamista luokkatilanteessa. Ennakoinnilla tarkoitetaan asioiden ennalta-arvattavuuden takaamista niin opettajalle kuin oppilaillekin. Struktuurilla tarkoitetaan erilaisten tilanteiden, asioiden ja muiden muuttujien strukturointia oppilaille siten, että muuttujat ovat oppilaalle tiedossa.
Aineisto kerättiin keväällä 2026 haastattelemalla kahdeksaa luokanopettajaa Tampereen peruskouluista. Haastattelu tapahtui puolistrukturoituna haastatteluna luokanopettajien kotiluokissa. Aineisto analysoitiin fenomenografisen tutkimussuuntauksen analyysille tyypillisen tapaan neljässä vaiheessa. Aineiston analyysillä pyrittiin muodostamaan kuvauskategorioita, jotka kuvaavat ilmiötä laajemmin. Kuvauskategorioita muodostui ensimmäiseen tutkimuskysymykseen liittyen kuusi ja toiseen tutkimuskysymykseen liittyen neljä.
Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen liittyvät kuusi kuvauskategoriaa ovat konkreettiset keinot, opetuksen sisältö, oppilaantuntemus, oppitunnin rakenne, säännöt ja rutiinit sekä muutoksiin varautuminen. Toiseen tutkimuskysymykseen liittyvät neljä kuvauskategoriaa ovat yhteiset säännöt työrauhan rakentajina, oppilaantuntemus työrauhan rakentajana, luottamus ja ennustettavuus työrauhan rakentajina sekä opettajan auktoriteetti työrauhan rakentajana.
Tulokset esittävät erilaisia ennakoinnin ja struktuurin keinoja luokkatilanteissa, joista jokainen on omalla tavallaan keskeinen. Lisäksi tulokset osoittavat, että ennakoinnin ja struktuurin merkitys työrauhan näkökulmasta jakaantuu kahteen pääluokkaan, joissa ensimmäisessä ennakointi ja struktuuri nähdään äärimmäisen tärkeänä työrauhan kannalta ja toisessa ennakoinnin ja struktuurin ei nähdä aina olevan välttämätöntä tai edes mahdollista, jolloin sen vaikutuksen työrauhaan eivät ole merkittäviä.
Aineisto kerättiin keväällä 2026 haastattelemalla kahdeksaa luokanopettajaa Tampereen peruskouluista. Haastattelu tapahtui puolistrukturoituna haastatteluna luokanopettajien kotiluokissa. Aineisto analysoitiin fenomenografisen tutkimussuuntauksen analyysille tyypillisen tapaan neljässä vaiheessa. Aineiston analyysillä pyrittiin muodostamaan kuvauskategorioita, jotka kuvaavat ilmiötä laajemmin. Kuvauskategorioita muodostui ensimmäiseen tutkimuskysymykseen liittyen kuusi ja toiseen tutkimuskysymykseen liittyen neljä.
Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen liittyvät kuusi kuvauskategoriaa ovat konkreettiset keinot, opetuksen sisältö, oppilaantuntemus, oppitunnin rakenne, säännöt ja rutiinit sekä muutoksiin varautuminen. Toiseen tutkimuskysymykseen liittyvät neljä kuvauskategoriaa ovat yhteiset säännöt työrauhan rakentajina, oppilaantuntemus työrauhan rakentajana, luottamus ja ennustettavuus työrauhan rakentajina sekä opettajan auktoriteetti työrauhan rakentajana.
Tulokset esittävät erilaisia ennakoinnin ja struktuurin keinoja luokkatilanteissa, joista jokainen on omalla tavallaan keskeinen. Lisäksi tulokset osoittavat, että ennakoinnin ja struktuurin merkitys työrauhan näkökulmasta jakaantuu kahteen pääluokkaan, joissa ensimmäisessä ennakointi ja struktuuri nähdään äärimmäisen tärkeänä työrauhan kannalta ja toisessa ennakoinnin ja struktuurin ei nähdä aina olevan välttämätöntä tai edes mahdollista, jolloin sen vaikutuksen työrauhaan eivät ole merkittäviä.