Neuroepätyypillisten opiskelijoiden kokemukset supportiivisesta viestinnästä
Lähteenmaa, Ina (2026)
2026
Viestinnän maisteriohjelma - Master's Programme in Speech Communication
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2026-04-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202604163947
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202604163947
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan, millaisena korkeakouluhenkilökunnan tarjoama supportiivinen viestintä näyttäytyy neuroepätyypillisten yliopisto-opiskelijoiden kokemuksissa ja miten se kytkeytyy opintojen aikaiseen epävarmuuden hallintaan. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia epävarmuuden kokemuksia opiskelijat kuvaavat opintojensa aikana, millaisena he kokevat yliopiston henkilökunnalta saamansa tuen sekä miten tämä tuki kytkeytyy opiskelijan pystyvyyden, osallisuuden ja toimijuuden kokemuksiin.
Tutkimus on laadullinen ja perustuu kahdeksan ADHD-opiskelijan teemahaastatteluun. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti teemoittelemalla. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin supportiivisen viestinnän käsitettä sekä Banduran minäpystyvyyden teoriaa ja Brashersin epävarmuuden hallinnan teoriaa.
Tulosten perusteella opiskelijoiden epävarmuuden kokemukset jäsentyivät kolmeen ulottuvuuteen: organisaatioon, opintosuorituksiin ja opiskelijaan itseensä kohdistuvaan epävarmuuteen. Supportiivisen viestinnän merkitys ei kytkeytynyt ensisijaisesti yksittäisiin tukimuotoihin, vaan siihen, kuinka saavutettavana, oikea-aikaisena ja emotionaalisesti kannattelevana vuorovaikutus koettiin. Selkeä, ennakoitava ja hyväksyvä viestintä vahvisti opiskelijoiden pystyvyyden ja osallisuuden kokemuksia, kun taas epäselvä, etäinen tai vaikeasti saavutettava viestintä lisäsi epävarmuutta ja vahvisti kuulumattomuuden tunnetta.
Tutkimuksen perusteella supportiivinen viestintä on keskeinen osa neuroepätyypillisten opiskelijoiden opintojen tukemista. Kyse ei ole ainoastaan tiedon välittämisestä, vaan myös siitä, millaiseksi viestintä rakentaa opiskelijan kokemuksen omista mahdollisuuksistaan selviytyä opinnoista ja saada tukea korkeakouluyhteisössä. Näin supportiivinen viestintä näyttäytyy tärkeänä osana saavutettavan, turvallisen ja yhdenvertaisen opiskeluympäristön rakentumista.
Tutkimus on laadullinen ja perustuu kahdeksan ADHD-opiskelijan teemahaastatteluun. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti teemoittelemalla. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin supportiivisen viestinnän käsitettä sekä Banduran minäpystyvyyden teoriaa ja Brashersin epävarmuuden hallinnan teoriaa.
Tulosten perusteella opiskelijoiden epävarmuuden kokemukset jäsentyivät kolmeen ulottuvuuteen: organisaatioon, opintosuorituksiin ja opiskelijaan itseensä kohdistuvaan epävarmuuteen. Supportiivisen viestinnän merkitys ei kytkeytynyt ensisijaisesti yksittäisiin tukimuotoihin, vaan siihen, kuinka saavutettavana, oikea-aikaisena ja emotionaalisesti kannattelevana vuorovaikutus koettiin. Selkeä, ennakoitava ja hyväksyvä viestintä vahvisti opiskelijoiden pystyvyyden ja osallisuuden kokemuksia, kun taas epäselvä, etäinen tai vaikeasti saavutettava viestintä lisäsi epävarmuutta ja vahvisti kuulumattomuuden tunnetta.
Tutkimuksen perusteella supportiivinen viestintä on keskeinen osa neuroepätyypillisten opiskelijoiden opintojen tukemista. Kyse ei ole ainoastaan tiedon välittämisestä, vaan myös siitä, millaiseksi viestintä rakentaa opiskelijan kokemuksen omista mahdollisuuksistaan selviytyä opinnoista ja saada tukea korkeakouluyhteisössä. Näin supportiivinen viestintä näyttäytyy tärkeänä osana saavutettavan, turvallisen ja yhdenvertaisen opiskeluympäristön rakentumista.