Virkavastuu tekoälyavusteisessa viranomaisviestinnässä

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan virkavastuuta tilanteissa, joissa viranomaisviestinnässä hyödynnetään generatiivista tekoälyä. Tarkastelu kohdistuu erityisesti valtionhallinnon viestintään ja sellaisiin tilanteisiin, joissa generatiivista tekoälyä käytetään esimerkiksi tiedotteiden, verkkosivusisältöjen tai sosiaalisen median viestien valmistelussa. Tutkielmassa viranomaisviestintää ei tarkastella hallintopäätöksinä tai automaattisena päätöksentekona, vaan osana tosiasiallista hallintotoimintaa, jossa viranomaisen antamalla tiedolla voi olla merkitystä yksilön oikeuksien, velvollisuuksien ja oikeussuojakeinojen kannalta.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten virkavastuun oikeudellinen järjestelmä soveltuu tilanteisiin, joissa generatiivista tekoälyä käytetään viranomaisviestinnän valmistelun välineenä. Tutkimuksessa tarkastellaan viranomaisviestinnän oikeudellista asemaa osana julkisen hallintotehtävän hoitamista, vastuun kohdentumista tilanteissa, joissa sisältöä valmistellaan tekoälyn avulla mutta julkaistaan viranomaisen nimissä, sekä sitä, millä tavoin virkavastuun eri muodot voivat tulla sovellettaviksi silloin, kun tekoälyavusteinen viestintä johtaa virheelliseen, puutteelliseen tai harhaanjohtavaan sisältöön.

Tutkimus on lainopillinen. Tutkielmassa tulkitaan ja systematisoidaan voimassa olevaa oikeutta erityisesti perustuslain lainalaisuusperiaatteen ja virkavastuun, hallintolain hyvän hallinnon perusteiden, virkamiesoikeudellisen sääntelyn sekä rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisten vastuumuotojen näkökulmasta. Aineisto koostuu kansallisesta sääntelystä, lain esitöistä, oikeuskäytännöstä, laillisuusvalvontaratkaisuista, oikeuskirjallisuudesta sekä aihetta taustoittavista viranomaisohjeista, raporteista ja selvityksistä.

Tutkimuksen keskeinen tulos on, että generatiivisen tekoälyn käyttö viranomaisviestinnässä ei muuta virkavastuun oikeudellista rakennetta. Tekoäly ei ole oikeudellinen toimija eikä sen käyttö siirrä vastuuta pois viranomaiselta tai virkamieheltä, vaan vastuun kannalta ratkaisevaa on se, kuka käyttää, arvioi, tarkistaa, hyväksyy tai julkaisee sisällön osana viranomaisen toimintaa. Tutkielma osoittaa lisäksi, ettei viranomaisviestintä ole oikeudellisesti neutraalia toimintaa, vaan siihen soveltuvat hyvän hallinnon vaatimukset, kuten palveluperiaate, neuvontavelvollisuus, hyvän kielenkäytön vaatimus sekä avoimuutta ja tiedonhallintaa koskevat velvoitteet. Generatiivisen tekoälyn käyttö voi lisätä virheellisen, harhaanjohtavan tai muuten oikeudellisesti ongelmallisen sisällön riskiä, minkä vuoksi se korostaa virkamiehen huolellisuus-, tarkistus-, hyväksymis- ja valvontavelvollisuuksia. Vastuun muodoista hallinnollinen vastuu näyttäytyy käytännössä ensisijaisena, kun taas rikosoikeudellinen vastuu on poikkeuksellisempi ja vahingonkorvausvastuun toteutuminen edellyttää lisäksi vahingon ja syy-yhteyden konkretisoitumista.