Computational Studies of Crystal Plasticity and Intelligent Material Design
Sarvilahti, Mika (2026)
Sarvilahti, Mika
Tampere University
2026
Tekniikan ja luonnontieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Engineering and Natural Sciences
Tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunta - Faculty of Engineering and Natural Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2026-05-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4541-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4541-9
Tiivistelmä
Plastisuus on kiteisten materiaalien olennainen ilmiö, joka määrää suuren osan niiden mekaanisista ominaisuuksista. Se on lähes aina seurausta dislokaatioiden liikkeestä sekä vuorovaikutuksista niiden ja muiden kidevirheiden välillä. Suurten dislokaatiosysteemien monimutkaisuus tekee niiden tutkimisesta haastavaa, ja niihin liittyvien tutkimusongelmien ratkaisemiseen on kehitetty monia laskennallisia menetelmiä. Uudet tekniikat liittyen koneoppimiseen ja optimointiin mahdollistavat entistä perusteellisemman tavan tehdä plastisuuteen liittyvää tutkimusta.
Tässä työssä tutkitaan plastisia ilmiöitä dislokaatiosysteemeissä soveltamalla uusia tekniikoita, kuten neuroverkkoja ja optimointimenetelmiä. Vallitseva käsitys on, että kun kiteisten materiaalien muotoa muutetaan kohdistamalla niihin ulkoisia voimia, siitä seuraava mekaaninen vaste ei ole täysin ennustettavissa. Tämän käsityksen testaamiseksi voima-venymä–käyrän arvoja sekä jännityspurkauksia yritetään ennustaa uusilla koneoppimismenetelmillä suoraan alkutilan mikrorakenteesta. Tulosten perusteella voima-venymä–käyriä on mahdollista ennustaa melko hyvin, vaikkakin yksityiskohtaisia kohtia on hankala ennustaa tarkasti. Jännitys-purkausten ennustamistulokset viittavat siihen, että ne tosiaan olisivat luontaisesti mahdottomia ennustaa, kuten vallitsevat teoriat ovat esittäneet.
Presipitaattien hyödylliset vaikutukset mekaanisiin ominaisuuksiin voidaan maksimoida optimoimalla niihin liittyvät mikrorakenteelliset ominaisuudet, kuten niiden kokojakauma. Bayes-optimointi osoitetaan tehokkaaksi tällaisten optimointiongelmien ratkaisemiseen, kunhan reunaehtojen käsittely ja otantaprosessi tehdään oikein. Tulevissa optimointiongelmissa on tavoitteena optimoida myös presipitaattien muotoja, ja tätä varten kehitetään uusi tapa mallintaa presipitaatteja dislokaatiodynamiikkasimulaatioissa, jonka toimivuus varmennetaan tekemällä vertailuja molekyylidynamiikkasimulaatioista saatujen tulosten kanssa.
Tässä työssä tutkitaan plastisia ilmiöitä dislokaatiosysteemeissä soveltamalla uusia tekniikoita, kuten neuroverkkoja ja optimointimenetelmiä. Vallitseva käsitys on, että kun kiteisten materiaalien muotoa muutetaan kohdistamalla niihin ulkoisia voimia, siitä seuraava mekaaninen vaste ei ole täysin ennustettavissa. Tämän käsityksen testaamiseksi voima-venymä–käyrän arvoja sekä jännityspurkauksia yritetään ennustaa uusilla koneoppimismenetelmillä suoraan alkutilan mikrorakenteesta. Tulosten perusteella voima-venymä–käyriä on mahdollista ennustaa melko hyvin, vaikkakin yksityiskohtaisia kohtia on hankala ennustaa tarkasti. Jännitys-purkausten ennustamistulokset viittavat siihen, että ne tosiaan olisivat luontaisesti mahdottomia ennustaa, kuten vallitsevat teoriat ovat esittäneet.
Presipitaattien hyödylliset vaikutukset mekaanisiin ominaisuuksiin voidaan maksimoida optimoimalla niihin liittyvät mikrorakenteelliset ominaisuudet, kuten niiden kokojakauma. Bayes-optimointi osoitetaan tehokkaaksi tällaisten optimointiongelmien ratkaisemiseen, kunhan reunaehtojen käsittely ja otantaprosessi tehdään oikein. Tulevissa optimointiongelmissa on tavoitteena optimoida myös presipitaattien muotoja, ja tätä varten kehitetään uusi tapa mallintaa presipitaatteja dislokaatiodynamiikkasimulaatioissa, jonka toimivuus varmennetaan tekemällä vertailuja molekyylidynamiikkasimulaatioista saatujen tulosten kanssa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [5325]
