Dostojevskin kellari : Podpolje metaforana pienoisromaanissa Zapiski iz podpolja

Abstract

Tarkastelen tutkielmassani ’kellaria’ tai ’maanalaista tilaa’ tarkoittavan sanan podpolje metaforisia merkityksiä Fjodor Dostojevskin pienoisromaanissa Zapiski iz podpolja, joka on suomennettu nimillä Kellariloukko sekä Kirjoituksia kellarista. Käyn systemaattisesti läpi kaikki substantiivin podpolje ja sen adjektiivijohdoksen podpolnyi esiintymät teoksessa. Lisäksi tarkastelen kirjallisuushistoriaan jäänyttä ”kellariloukon ihmisen” (podpolnyi tšelovek) tyyppihahmoa ja vertaan sitä toiseen 1800-luvun venäläisen kirjallisuuden tyyppihahmoon, ”tarpeettomaan ihmiseen” (lišni tšelovek).

Metaforisten merkitysten analyysissa hyödynnän Mihail Bahtinin ja René Girardin Dostojevski-tulkintoja. Samalla pyrin osoittamaan, että huolimatta Bahtinin ja Girardin erilaisista lähtökohdista heidän näkemyksensä voidaan osittain yhdistää: Bahtinin kuvaama kellariloukkolaisen sisäisesti dialogisoitunut sana on girardilaisittain tulkittuna mimeettisesti jakautuneen persoonallisuuden ilmaus.

Johtopäätökseni on, että metaforana podpolje muodostuu lopulta kuvaksi modernin individualismin patologioista, elämästä vailla merkityksellistä toimintaa ja yhteyttä toisiin ihmisiin. Se kuvaa eksistentiaalista tilaa, joka on tunnistettavissa myös 1800-luvun puolivälin aikalaiskontekstin ulkopuolella. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävissä, miksi ”kellariloukon ihmisestä” syntyi vahvasti maailmankirjallisuuteen vaikuttanut universaali sivullishahmo, kun taas ”tarpeettoman ihmisen” vaikutus jäi rajatummin venäläisen kirjallisuuden sisäiseksi.