Työn imu varhaiskasvatuksessa : Varhaiskasvatuksen opettajien kokemukset työn imusta ja lähijohtamisen merkityksestä työn imuun

Abstract

Tämän laadullisen fenomenologiseen tutkimussuuntaukseen perustuvan pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tutkia varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia työn imusta ja lähijohtamisen merkitystä työn imuun. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa myönteinen puoli varhaiskasvatuksen opettajien työhyvinvoinnista. Varhaiskasvatuksen opettajien työhyvinvoinnilla on merkittävä yhteys varhaiskasvatuksen toimintaan ja varhaiskasvatuspalveluissa oleviin lapsiin. Työn imua kokeva työntekijä tuottaa organisaatiolle saavutuksia ja tehokkuutta sekä työntekijä jaksaa panostaa työhönsä ja innostuu yhä uudelleen työstään. Lähijohtajan tehtävänkuvaan kuuluvat työntekijöiden työhyvinvoinnin edistäminen. Lähijohtaja vaikuttaa omalla toiminnallaan työyhteisön hyvinvointiin rakenteiden ja toimintatapojen kautta. Lähijohtajalla on merkittävä rooli tunnistaa ja puuttua oikea-aikaisesti opettajien työn kuormitustekijöihin ja lähteä kehittämään työyhteisön rakenteita systemaattisesti. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Aineisto rajattiin koskemaan varhaiskasvatuksen opettajia, joiden lähijohtaja toimii sellainen päiväkodin johtaja, joka johtaa yhtä varhaiskasvatusyksikköä ilman apulaisjohtajamallia. Aineisto koostui kymmenestä (n=10) varhaiskasvatuksen opettajasta, jotka työskentelivät kahdeksan eri maakunnan alueella Suomessa. Aineiston analyysimenetelmänä käytimme hermeneuttista kehää, joka perustuu fenomenologian kokemuksellisuuteen. Tutkimustulosten perusteella varhaiskasvatuksen opettajat kokivat työn imun osa-alueista uppoutumista ja omistautumista. Näitä edistävät heidän työssään erityisesti lapset, tiimityöskentely ja työyhteisö. Lähijohtamisen merkityksestä varhaiskasvatuksen opettajien työn imun kokemukseen, opettajat kokivat työn imua edistäviksi tekijöiksi lähijohtajan läsnäolon ja saavutettavuuden sekä pedagogisen työn rakenteet. Kun johtaja oli läsnä ja saavutettavissa sekä kohtasi arkisissa tilanteissa opettajia, oli helposti lähestyttävissä ja tavoitettavissa, he kokivat työn imun lisääntyvän. Pedagogisen työn rakenteiden osalta lähijohtajan tuki ja luottamus, työyhteisön roolit ja vastuut, pedagogiikan johtaminen, työn resurssit sekä lähijohtajalta saatu palaute olivat yhteydessä varhaiskasvatuksen opettajien tuntemiin työn imun kokemuksiin. Yhteenvetona tutkimuksestamme voimme todeta, että varhaiskasvatuksessa työn imu rakentuu erityisesti kahdesta työn imun ulottuvuudesta, uppoutumisesta ja omistautumisesta. Tutkimuksemme mukaan lähijohtajalla on keskeinen rooli työyhteisön hyvinvoinnin edistämisessä ja kehittämisessä lähijohtajan läsnäolon ja pedagogisen työn rakenteiden näkökulmista.