Sosiaalinen kestävyys kuntien raportoinnissa: Analyysi keskeisistä teemoista ja havaituista haasteista

Abstract

Hyvinvointialueuudistus muutti merkittävästi kuntien tehtäviä ja rahoitusta. Kuntalaki velvoittaa kuntia järjestämään palvelunsa asukkailleen kestävästi. Lisäksi Suomi on valtiona sitoutunut noudattamaan YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmaa. Kuntien toiminnalla on suuri merkitys kestävyyden tavoittelussa. Kunnilla on kuitenkin hyvin erilaiset mahdollisuudet kestävyystyön toteuttamiseen. Sosiaalinen kestävyys ymmärretään tutkimuksessa kokonaisuutena, jonka ydinteemoja ovat osallisuus, hyvinvointi, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus.

Tutkimuksessa selvitetään miten kunnat raportoivat sosiaalisesta kestävyydestä ja millaisia haasteita siihen liittyy raporttien perusteella. Tutkimuskysymyksiä ovat: Miten sosiaalisesta kestävyydestä raportoidaan kunnissa dokumenttien perusteella? Minkälaisia sosiaaliseen kestävyyteen liittyviä haasteita kunnat mainitsevat raporteissaan? Tutkimus toteutettiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tutkimuksessa tarkasteltiin Suomen maakuntakeskusten julkaisemia julkisia dokumentteja. Sosiaalista kestävyyttä on tutkittu muihin kestävyyden ulottuvuuksiin nähden vähän. Tutkimuksella täytetään tätä tutkimusaukkoa.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kunnat raportoivat sosiaalisesta kestävyydestä eri tavoin keskenään. Sosiaalisesta kestävyydestä raportoidaan lähinnä sen ulottuvuuksien välityksellä. Sosiaalisesta kestävyydestä raportoidaan etenkin erilaisten hankkeiden ja projektien, strategisen suunnittelun, kumppanuuden ja kuntien erilaisten roolien ja vastuiden näkökulmasta. Tulokset osoittavat, että dokumenttien perusteella kuntien sosiaalisen kestävyyden haasteet liittyvät asumisen ja sosiaalipolitiikan ilmiöihin, kuntatalouteen ja resursseihin, organisaatio- ja johtamisrakenteisiin, yhteiskunnalliseen eriarvoistumiseen, viestintään ja tiedonkulkuun sekä epäluottamukseen ja demokratian toimivuuteen.

Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että sosiaalisesta kestävyydestä raportoidaan kunnissa lähinnä sen ei-fyysisten ulottuvuuksien välityksellä. Sosiaalisen kestävyyden haasteisiin vastaaminen vaatii kunnilta strategista poikkihallinnollista johtamista ja investointeja tutkimuksen tulosten valossa. Vapaaehtoisella työvoimalla ja erilaisilla järjestöillä on merkittävä panos nykyisessä kestävyystyössä kunnissa. Tutkimuksessa tunnistettiin tarve tutkia sosiaalista kestävyyttä lisää paikallistasolla.