Aluekehityshankkeiden johtaminen : Asumisen alueellinen kehittäminen (ARVO) -tutkimushankkeen loppuraportti
Puhto, Jukka; Junnonen, Juha-Matti (2026)
Tampereen yliopisto
2026
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4498-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4498-6
Tiivistelmä
Tämä tutkimus kokoaa yhteen Asumisen alueellinen kehittäminen – Asumisen uudet arvonluonnin mallit (ARVO) keskeiset tulokset. Tutkimuksen lähtökohtana on, että alueellinen kehittäminen on kasvanut merkittäväksi välineeksi kaupunkien elinvoiman ja hallitun kasvun tukemisessa tilanteessa, jossa asumista ja kaupunkikehitystä muovaavat samanaikaisesti kaupungistuminen, demografiset muutokset ja kestävän kehityksen vaateet. Tutkimus tarkastelee aluekehittämistä erityisesti hankkeiden johtamisen ja kaupunkien ohjauksen näkökulmasta.
Tutkimuksen teoreettinen näkökulma rakentuu verkostojohtamisen kirjallisuudesta, jossa verkoston johtamismekanismit jäsentyvät hierarkkiseen ohjaukseen, markkinaohjaukseen ja sosiaaliseen ohjaukseen. Ohjausmekanismeja täydentää niin sanottu metaohjaus eli se, miten kaupunki määrittää pelisäännöt, foorumit, päätösrytmin ja seurannan niin, että eri ohjauslogiikat voidaan tehokkaasti hyödyntää hankkeen eri vaiheessa. Teoreettinen kehys mahdollistaa sen, että aluekehityshankkeiden ohjausta analysoidaan samanaikaisesti päätöksentekona ja normiohjauksena, markkinatoimijoiden investointilogiikan hyödyntämisenä sekä yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen perustuvana yhteensovittamisena.
Tutkimus toteutettiin laadullisena case- ja haastattelututkimuksena, jonka empiirinen aineisto koostui 63 puolistrukturoidusta haastattelusta kaupunkien, rakennusliikkeiden, rakennuttajien ja muiden aluekehittämisen toimijoiden keskuudessa. Haastatteluaineistoa täydensivät neljästä case-kohteesta koottu dokumenttiaineisto sekä tutkimuksen ohjausryhmän työpajat. Tutkimusanalyysi tehtiin aineistolähtöisellä teemoittelulla. Case-kohteet olivat Helsingin Postipuisto, Järvenpään Ainola, Tampereen Hiedanranta ja Espoon Kera.
Tutkimuksen tuloksina havaittiin, että aluekehityshankkeet edellyttävät monivaiheista ja yhteistoiminnallista toteutusprosessia, jossa rinnakkaiset ja toisiinsa kytkeytyvät prosessit, kuten kaavoitus, kunnallistekniikka, tontinluovutus ja talonrakentaminen, on synkronoitava. Johtamisen näkökulmasta korostuvat rajapintavastuiden määrittely ja yhteisen tilannekuvan tuottaminen, jotta pitkäkestoisen hankkeen riippuvuudet eivät synnytä viiveitä hankkeessa.
Aluekehityshankkeiden ohjaus toimii tyypillisesti hybridinä yhdistelmänä, jossa hierarkkinen ohjaus tuottaa sitovan kehyksen, markkinaohjaus mobilisoi investointikykyä ja toteutuskapasiteettia sekä sosiaalinen ohjaus tukee yhteensovittamista, oppimista ja sitoutumista. Metaohjaus näkyy erityisesti siinä, miten kaupunki rakentaa ohjausprosessin päätöspisteineen ja menettelyineen niin, että julkiset tavoitteet ja yksityinen toteutettavuus voidaan sovittaa yhteen hankkeen eri vaiheissa.
Toteutuksen suunnittelu, kuten alueen asuntokannan mitoittaminen, hankkeen osittelu, vaiheistus ja ohjelmointi, jäsentyy riskienhallinnan ja toteutuskelpoisuuden mekanismiksi. Ohjelmoinnin tehtävänä on sovittaa yhteen kysynnän rytmi, rahoituksen ehdot, rakennustuotannon kapasiteetti sekä alueen yhteiset järjestelmäratkaisut ja kunnallistekniikan toteutus saumattomaksi toteutusprosessiksi. Samalla nämä valinnat määrittävät käytännössä sen, milloin ja missä laajuudessa rakennusoikeutta ja tontteja tuodaan markkinaan.
Tutkimuksen teoreettinen näkökulma rakentuu verkostojohtamisen kirjallisuudesta, jossa verkoston johtamismekanismit jäsentyvät hierarkkiseen ohjaukseen, markkinaohjaukseen ja sosiaaliseen ohjaukseen. Ohjausmekanismeja täydentää niin sanottu metaohjaus eli se, miten kaupunki määrittää pelisäännöt, foorumit, päätösrytmin ja seurannan niin, että eri ohjauslogiikat voidaan tehokkaasti hyödyntää hankkeen eri vaiheessa. Teoreettinen kehys mahdollistaa sen, että aluekehityshankkeiden ohjausta analysoidaan samanaikaisesti päätöksentekona ja normiohjauksena, markkinatoimijoiden investointilogiikan hyödyntämisenä sekä yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen perustuvana yhteensovittamisena.
Tutkimus toteutettiin laadullisena case- ja haastattelututkimuksena, jonka empiirinen aineisto koostui 63 puolistrukturoidusta haastattelusta kaupunkien, rakennusliikkeiden, rakennuttajien ja muiden aluekehittämisen toimijoiden keskuudessa. Haastatteluaineistoa täydensivät neljästä case-kohteesta koottu dokumenttiaineisto sekä tutkimuksen ohjausryhmän työpajat. Tutkimusanalyysi tehtiin aineistolähtöisellä teemoittelulla. Case-kohteet olivat Helsingin Postipuisto, Järvenpään Ainola, Tampereen Hiedanranta ja Espoon Kera.
Tutkimuksen tuloksina havaittiin, että aluekehityshankkeet edellyttävät monivaiheista ja yhteistoiminnallista toteutusprosessia, jossa rinnakkaiset ja toisiinsa kytkeytyvät prosessit, kuten kaavoitus, kunnallistekniikka, tontinluovutus ja talonrakentaminen, on synkronoitava. Johtamisen näkökulmasta korostuvat rajapintavastuiden määrittely ja yhteisen tilannekuvan tuottaminen, jotta pitkäkestoisen hankkeen riippuvuudet eivät synnytä viiveitä hankkeessa.
Aluekehityshankkeiden ohjaus toimii tyypillisesti hybridinä yhdistelmänä, jossa hierarkkinen ohjaus tuottaa sitovan kehyksen, markkinaohjaus mobilisoi investointikykyä ja toteutuskapasiteettia sekä sosiaalinen ohjaus tukee yhteensovittamista, oppimista ja sitoutumista. Metaohjaus näkyy erityisesti siinä, miten kaupunki rakentaa ohjausprosessin päätöspisteineen ja menettelyineen niin, että julkiset tavoitteet ja yksityinen toteutettavuus voidaan sovittaa yhteen hankkeen eri vaiheissa.
Toteutuksen suunnittelu, kuten alueen asuntokannan mitoittaminen, hankkeen osittelu, vaiheistus ja ohjelmointi, jäsentyy riskienhallinnan ja toteutuskelpoisuuden mekanismiksi. Ohjelmoinnin tehtävänä on sovittaa yhteen kysynnän rytmi, rahoituksen ehdot, rakennustuotannon kapasiteetti sekä alueen yhteiset järjestelmäratkaisut ja kunnallistekniikan toteutus saumattomaksi toteutusprosessiksi. Samalla nämä valinnat määrittävät käytännössä sen, milloin ja missä laajuudessa rakennusoikeutta ja tontteja tuodaan markkinaan.