Sukupuoliroolien esittäminen ja haastaminen huumorin keinoin Tatu ja Patu -kirjasarjassa

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, miten sukupuolirooleja esitetään ja mahdollisesti kyseenalaistetaan lasten kuvakirjallisuudessa huumorin keinoin. Tutkimuksen aineistoksi valikoitui vuodesta 2002 lähtien julkaistusta Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patu -kirjasarjasta kuusi teosta. Kyseinen kirjasarja valikoitui tarkasteluun sen saavuttaman suuren suosion vuoksi suomalaisen lastenkirjallisuuden kentällä.

Tutkimuksen lähtökohtana on sosiaalinen konstruktionismi, jonka mukaan todellisuuden ajatellaan rakentuvan kielen ja vuorovaikutuksen kautta. Tämän lähtökohdan perusteella myös sukupuoli nähdään tässä tutkimuksessa sosiaalisesti ja kulttuurisesti rakentuvana ilmiönä. Tutkimuksen teoreettinen pohja koostuu erityisesti Judith Butlerin sukupuolen performatiivisuuden teoriasta sekä huumorin perusteorioista. Näiden avulla tarkastellaan, miten sukupuolta ja siihen liitettyjä kulttuurisia odotuksia käsitellään teoksissa.

Tutkimus on kvalitatiivinen ja sen analyysimenetelmänä toimii multimodaalinen kriittinen diskurssianalyysi. Menetelmä mahdollistaa, kuvakirjallisuuden kohdalla olennaisesti, visuaalisten ja kielellisten esitystapojen tulkitsemisen.

Analyysin perusteella olen tunnistanut kolme keskeistä huumorin strategiaa, joiden kautta aineistossa käsitellään sukupuolirooleja: liioittelu, inkongruenssi ja roolien kääntäminen. Liioittelussa humoristisuutta luodaan esittämällä sukupuoleen liitettyjä piirteitä, rooleja ja ominaisuuksia ylikorostettuina, mikä tuo esiin niiden normatiivisuuden. Inkongruenssin kohdalla huumori syntyy sukupuoleen liitettyjen odotusten ja toteutuneen, poikkeavan esitystavan välisestä ristiriidasta. Roolien kääntämisen huumori syntyy, kun tiettyyn sukupuoleen liitetyt esitystavat siirtyvät toiselle sukupuolelle, mikä osaltaan tekee näkyväksi näiden esitystapojen joustavuuden.

Kaikkia kolmea strategiaa yhdistää se, että ne tuovat sukupuoleen ja sukupuolirooleihin liitetyt odotukset esiin. Samalla ne myös edellyttävät näiden odotusten tunnistamista, jotta huumori toimii. Näin teoksissa huumori siis samanaikaisesti toistaa ja purkaa sukupuolirooleihin liitettyjä normeja.