“Huumori on vähän niiku semmonen silta” : Huumorin merkitys opettajan ja oppilaan välisessä vuorovaikutussuhteessa

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli selvittää huumorin merkitystä alakoulun opettajan ja oppilaan välisessä vuorovaikutussuhteessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin opettajien kokemuksia huumorin ilmenemisestä, sen merkityksestä luokan ilmapiiriin sekä huumorin käytön asettamia rajoja ja haasteita. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui huumoria ja vuorovaikutusta kuvailevien teorioiden sekä opettajan ja oppilaan suhdetta käsittelevän kirjallisuuden varaan. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja sen aineisto kerättiin haastatteluilla, joihin osallistui yhteensä kolme luokanopettajaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Tulokset osoittavat, että huumori on keskeinen väline luokkahuoneen positiivisen ilmapiirin ja luottamuksellisen vuorovaikutuksen vahvistamisessa. Huumorin koettiin rakentavan siltaa oppilaan ja opettajan välille, mikä madalsi opettajan valta-asemaa ja loi vahvempaa yhteyttä oppilaaseen. Tulokset kuitenkin korostavat, että huumorin positiiviset vaikutukset edellyttävät opettajalta sensitiivisyyttä, jotta huumori säilyy turvallisena ja kaikki huomioon ottavana. Opettajat kokivat huumorin lisäävän viihtyvyyttä ja helpottavan vaikeiden asioiden käsittelyä.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että huumori on merkittävä pedagoginen voimavara, joka vaatii opettajalta ammatillista herkkyyttä ja eettistä harkintaa. Tutkimus osoittaa, että turvalliseksi koettu huumori luo positiivisen kehän, joka tukee sekä oppilaiden hyvinvointia että oppimista.