Onko tarpeeksi lähelle riittävän hyvä? : Lapsen edun arvioiminen lapsen poistamisessa kotoa

Abstract

Lapsen poistaminen kotoa vanhempiensa hoidosta on lastensuojelun viimesijainen toimenpide, jolla pyritään turvaamaan lapsen tai nuoren kehitys ja hyvinvointi. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten lapsen etu määrittyy ja miten sitä arvioidaan lapsen poistamisessa kotoa eli lapsen sijoittamisessa kodin ulkopuolelle. Tutkielmassa tarkastellaan kokonaisuudessaan tilanteita, joissa lapsi poistetaan vanhempiensa hoidosta lastensuojelullisista syistä, mutta teoreettinen painotus on huostaanoton kriteereissä. Tutkielman tavoitteena on rakentaa ymmärrystä siitä, miten ammattilaiset arvioivat lapsen etua ja sitä, milloin sijoittamista kodin ulkopuolelle pidetään lapsen edun mukaisena. Tutkielmassa pohditaan, onko lapsen edussa tarpeeksi lähelle riittävän hyvä.

Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu lapsen edun käsitteeseen ja sen arviointiin lapsen poistamisessa kotoa lastensuojelullisista syistä. Tutkielman aineisto koostuu 12 vertaisarvioidusta julkaisusta. Tutkielman menetelmä on narratiivinen eli kuvaileva kirjallisuuskatsaus ja aineiston analyysissä on hyödynnetty aineistolähtöistä temaattista analyysiä.

Aineiston analyysin perusteella lapsen edun arvioinnissa keskeiseksi muodostuu jännite suojelun ja osallisuuden välillä, ammattilaisten näkökulma ja intressiristiriidat. Jännitteessä suojelun ja osallisuuden välillä korostuu lapsen edun määrittäminen ja arviointi lainsäädännön ja lapsen oikeuksien tuomien raamien kautta. Lapsen oikeuksien näkökulma painottaa lapselle kuuluvien oikeuksien toteuttamista, korostaen lapsen oikeutta osallisuuteen, mutta tuloksissa tunnistetaan selkeitä jännitteitä eri oikeuksien ja periaatteiden välillä. Ammattilaisen näkökulmassa korostuu lapsen tasapainoisen hyvinvoinnin ja kehityksen turvaaminen sekä näyttöön perustuvan käytännön ja intuition rooli. Lapsen etua arvioidaan lainsäädännön ja oikeuksien lisäksi keskittyen myös tekijöihin, jotka joko turvaavat tai vaarantavat lapsen edun mukaisen kehityksen ja hyvinvoinnin nyt ja tulevaisuudessa. Tuloksissa havaitaan myös jokaisen ammattilaisen yksilöllisyys ja erilaisia tapoja lähestyä arviointia. Intressiristiriidoissa korostuu arvioinnin kannalta lapsen edun ensisijaisuus ja eri oikeuksien sekä intressien tasapainottaminen. Tuloksissa pohditaan esimerkiksi vanhempien roolia ja oikeuksia suojeluprosessissa sekä ristiriitoja siitä, miten nämä tulee ottaa arvioinnissa huomioon esimerkiksi perheen jälleen yhdistämisen tavoitteen näkökulmasta. Tutkielmassa tunnistetaan myös lapsen edun määrittelemättömyys ja sen asettamat haasteet lapsen edun arvioinnille. Tuloksista ei saada yksiselitteistä vastausta siihen, miten lapsen etu rakentuu ja mikä on lapsen edun mukaista.

Tutkielman tulokset vahvistavat aiempaa ymmärrystä siitä, että käsitys lapsen edusta lapsen poistamisessa kotoa ei ole yksinkertainen tehtävä. Vaikka lastensuojelulaki asettaa huostaanotolle selkeät kolme kriteeriä, on lapsen edun kokonaisvaltainen arviointi haastava prosessi, jota usein tehdään liian vähäisen tiedon varassa sekä kilpailevien jännitteiden ja oikeuksien keskellä. Tutkielmassa tarkastellaan lapsen edun kannalta merkittäviä tekijöitä ja pyritään luomaan yleiskäsitystä lapsen edun arvioinnista lapsen poistamisessa kotoa. Tuloksista ei saada yksiselitteistä vastausta siihen, miten lapsen etu rakentuu ja mikä on lapsen edun mukaista.