Hallinnollinen taakka vai epäjohdonmukainen politiikka : Oikeuttamisen maailmat ilmastolain muutosta koskevassa hallituksen esityksessä ja siihen annetuissa lausunnoissa

Abstract

Tässä tutkielmassa tutkin ilmastolain muutosta koskevassa hallituksen esityksessä ja siihen annetuissa lausunnoissa ilmenevää oikeuttamista. Hallituksen esityksessä (151/2024) ehdotetaan ilmastolain muuttamista siten, että kuntien ilmastosuunnitelmavelvoite ja siihen kohdistunut 2 831 000 euron vuotuinen määräraha kumotaan. Päästötietopalvelun ylläpito jatkuu lakisääteisesti Suomen ympäristökeskuksella, mutta 50 000 euron vuotuinen määräraha palvelun ylläpitoon poistetaan. Lakimuutos astui voimaan 1.1.2025. Tutkimuksessa tutkin millaista oikeuttamista hallituksen esityksessä ja sidosryhmien lausunnoissa ilmenee ja miten sidosryhmien oikeuttamisen maailmat eroavat hallituksen esityksen oikeuttamisen maailmoista.

Teoreettisessa viitekehyksessä syvennyn oikeuttamisen käsitteeseen, Stephen Toulminin argumentaatiomalliin sekä Luc Boltanskin ja Laurent Thévenot’n oikeuttamisteoriaan, joka on keskeinen aineiston analyysin kannalta. Teorian oikeuttamisen maailmat ovat teollisuuden, markkinoiden, kansalaisuuden, maineen, inspiraation, kodin, ekologian ja projektien maailmat. Oikeuttaessaan jotakin toimintaa tai perustellessaan jotakin väitettä, ihmiset vetoavat näihin oikeuttamisen maailmoihin.

Tutkielman aineistona toimii hallituksen esitys ja siihen annetut sidosryhmien lausunnot. Sidosryhmien lausuntoja on yhteensä noin 53, mutta rajasin aineistoa siten, että valitsin tutkittavaksi kuntien, maakuntaliittojen, ELY-keskusten ja julkishallinnon riippumattomien asiantuntijaelinten lausunnot, joita on yhteensä 39. Kyseessä on laadullinen teoriaohjaava sisällönanalyysi, jossa Boltanskin ja Thévenot’n oikeuttamisteoria on perustana.

Sovellan Toulminin argumentaatiomallia tunnistaakseni oikeuttamiset hallituksen esityksestä ja lausunnoista. Ryhmittelin aineiston analyysissä hallituksen esityksessä ja sidosryhmien lausunnoissa ilmenneet oikeuttamiset oikeuttamisteorian maailmoihin. Hallituksen esityksen osalta oikeuttamisen maailmoja ilmeni pääpiirteissään kaksi, teollisuuden ja kansalaisuuden. Sidosryhmien lausunnoissa puolestaan ilmeni kaikkia kahdeksaa oikeuttamisen maailmaa. Niin hallituksen esityksessä kuin sidosryhmien lausunnoissakin teollisuuden maailma esiintyi vahvimpana siihen perustuvien oikeutusten määrää tarkasteltaessa. On ymmärrettävää, että teollisuuden maailman näkökulmasta oikeutuksia ilmeni eniten, koska tehokkuus, vaikuttavuus, kehitys ja tulevaisuus ovat poliittisessa keskustelussa ja päätöksenteossa yleisesti keskeisiä.

Toisaalta on jokseenkin ymmärrettävää, että hallituksen esityksessä oikeuttamista ei ilmennyt esimerkiksi ekologian maailman näkökulmasta, koska esityksessä nimenomaan heikennetään ilmasto- ja ympäristötoimia poistamalla ilmastosuunnitelmavelvoite laista, jolloin sen laadinta ei ole enää kunnille pakollista, vaan ne voivat itse päättää siitä. Oikeuttaminen hallituksen esityksessä oli myös toisinaan päinvastaista ehdotuksen toimiin nähden, sillä esille nostettiin paljon seikkoja ilmastosuunnitelmien laadinnasta ja toteuttamisesta, jotka hyödyttävät kuntia ja korostettiin mahdollisuutta laatia ilmastosuunnitelmia vapaaehtoisesti. Tällainen retoriikka voi saada hallituksen esityksen näyttäytymään lukijalle positiivisemmassa valossa kuin mihin sen tosiasiallinen sisältö pyrkii.

Hallituksen esitys tuo esille Suomen tämänhetkisen ilmastopolitiikan suunnan melko hyvin. Valtiontalouden sopeutustoimien vaakakupissa ilmasto- ja ympäristöasiat painavat vähemmän ja tämä ehdotus on tehty säästösyistä. Sidosryhmien lausunnoissa on kuitenkin havaittavissa selkeää vastarintaa ja taistelua ilmastoasioiden puolesta, sillä ne suurelta osin vastustivat hallituksen esitystä vähintäänkin epäsuorasti. Kuitenkin ymmärrystä valtiontalouden sopeutustoimien tarpeelle nousi esiin myös lausunnoissa.