Intentions and Unintended Consequences in International Cooperation : China–Nordic Arctic scientific research cooperation

Abstract

Kansainväliseen yhteistyöhön liittyy tahattomia seurauksia, joita ei tutkita tarpeeksi. Tähänastisissa tutkimuksissa on tyypillisesti keskitytty toimijoiden intentioihin ja toiminnan tuloksiin ja jätetty tutkimatta niitä yhdistävät prosessit, joista aiheutuu tahattomia seurauksia. Tutkimuksellinen aukko korostuu erityisesti kansainvälisessä yhteistyössä, jossa useiden toimijoiden intentiot ja reagointi vaikuttavat toisiinsa monimutkaisin tavoin. Tähänastisissa tutkimuksissa viitataan tahattomiin seurauksiin usein satunnaisesti, yhdistämättä niitä selkeästi toimijoiden intentioihin, ja keskitytään kapeakatseisesti kielteisiin, odottamattomiin seurauksiin. Tämä väitöstyö täydentää edellä mainittua tutkimuksellista aukkoa käsitteellistämällä toimijoiden intentioita ja tahattomia seurauksia kansainvälisessä yhteistyössä typologioilla, jotka tarkentavat ja laajentavat aiempaa tutkimusta ja pureutuvat systemaattisesti kyseiseen dynamiikkaan Kiinan ja Pohjoismaiden välisen arktisen tutkimuksen yhteistyössä.

Tässä väitöskirjassa vastataan seuraaviin kolmeen kysymykseen: (1) Mitkä ovat kiinalaisten ja pohjoismaisten toimijoiden pääintentiot arktisen tutkimuksen yhteistyössä ja missä määrin ne ovat toteutuneet kevääseen 2025 mennessä? (2) Mitä tahattomia seurauksia Kiinan ja Pohjoismaiden arktisen tutkimuksen yhteistyössä on ilmennyt ja miten niitä voidaan typologisesti käsitteellistää? (3) Miksi ja miten nämä tahattomat seuraukset ovat ilmenneet? Väitöskirjassa sovelletaan tapaustutkimusmallia kohteina CIAO (China–Iceland Arctic Science Observatory) ja CNARC (China–Nordic Arctic Research Centre), jotka yhdessä edustavat luonnon-ja yhteiskuntatieteitä sekä kahdenvälistä ja monialaista yhteistyötä. Tutkimusaineistona on käytetty dokumentteja, haastatteluja ja havaintoja keskittyen erityisesti kenttätutkimukseen. Keskeiset intentiot, tahattomat seuraukset ja kontekstuaaliset olosuhteet tunnistetaan refleksiivisen aihekohtaisen analyysin keinoin, ja tahattomien seurausten ilmeneminen vaikutusmekanismien kautta selitetään tapauskohtaisella prosessijäljityksellä.

Analyysi osoittaa, että yhteistyön edetessä intentiot muuttuvat. Julkisesti ilmaistuja kollektiivisia intentioita sekä tiettyjä ilmaisemattomia intentioita esiintyy yleisimmin tutkituissa tapauksissa. Kontekstikohtaiset diplomaattiset intentiot eli "tiede diplomatiaa varten", jotka ovat olennaisen tärkeitä, jäävät kuitenkin usein ilmaisematta. Pohjoismaiset päätelmät Kiinan intentioista edustavat yleensä Pohjoismaiden omia prioriteetteja, minkä perusteella nämä päätelmät saatetaan ymmärtää enemmän lokalisoitujen käsitysten kuin Kiinan intentioiden mukaan. Väitöstyössä tunnistetuista tahattomista seurauksista voidaan erottaa kolme päätyyppiä, jotka poikkeavat (1) tunnistetuista intentioista, (2) valitusta mallista ja (3) yhteistyön odotetusta kulusta. Useimpia näistä vähintään yksi osapuoli ei osaa odottaa, mutta niihin sisältyy kuitenkin ennakoitavia elementtejä. Vaikutukset jakautuvat epätasaisesti toimijoiden kesken ja laajentuvat koskemaan muitakin kuin varsinaisia yhteistyökumppaneita. Vaikka myönteistä arvoa voidaan periaatteessa hyödyntää ja kielteisiä vaikutuksia lieventää, laajemmat geopoliittiset rakenteet rajoittavat näitä pyrkimyksiä. Tahattomia seurauksia selittävät vaikutusmekanismit toimivat monitasoisten olosuhteiden muokkaamissa yhteyksissä, joihin vaikuttavat esimerkiksi jatkuva riippuvuus avainhenkilöistä, muuttuva geopoliittinen dynamiikka ja olosuhteet kotimaan tasolla.

Yleisesti ottaen tämä väitöskirja nostaa esiin tahattomien seurausten usein unohdetun roolin kansainvälisessä yhteistyössä. Se pohjaa intentioiden ja tahattomien seurausten näkökulmasta perusteellisesti analysoituihin tapaustutkimuksiin ja lisää ymmärrystä Kiinan roolista arktisen tutkimuksen yhteistyöhankkeissa sekä laajemmin osana kansainvälistä tutkimusta. Se myös edistää keskustelua tiedediplomatiasta osoittamalla, miten tutkijoiden, tutkimuslaitosten ja valtioiden vuorovaikutus tutkimusta turvallistettaessa muodostaa tahattomia seurauksia ja muokkautuu niiden tuloksena. Väitöstyössä laadittuja käsitekehystä ja typologioita voi jatkossa soveltaa tahattomien seurausten selittämiseen, ennakointiin ja hallintaan kansainvälisen yhteistyön puitteissa sekä selitysten tarkentamiseen. Metodologian osalta tämä väitöskirja edistää prosessijäljitystä sisällyttämällä mekanismimalliin ulkoiset shokit ja tarkentamalla käynnistävien tekijöiden käsittelyä. Tässä väitöskirjassa otetaan myös kantaa kenttätutkimuksen haasteisin monissa eri yhteiskunnallispoliittisissa yhteyksissä.

Unintended consequences pervade international affairs yet remain underexamined. Existing scholarship typically centres on actors’ intentions and outcomes, leaving the processes that connect them – where unintended consequences emerge – underexplored. This gap is especially pronounced in international cooperation, where multiple actors’ intentions and responses interact in complex ways. Existing studies often refer to unintended consequences casually, without explicitly linking them to actors’ intentions, and focus narrowly on negative, unanticipated consequences. The dissertation addresses these gaps by conceptualising actors’ intentions and unintended consequences in international cooperation, developing typologies that refine and extend existing work, and systematically examining these dynamics in China–Nordic Arctic scientific research cooperation.

This dissertation answers three questions: (1) What are the key intentions of Chinese and Nordic actors in Arctic scientific research cooperation, and to what extent had they been realised by spring 2025? (2) What unintended consequences arose in China–Nordic Arctic scientific research cooperation, and how can they be typologically conceptualised? and (3) Why and how did these unintended consequences emerge? The dissertation adopts a case study design focusing on the China–Iceland Arctic Science Observatory (CIAO) and the China–Nordic Arctic Research Centre (CNARC), which together span the natural and social sciences and bilateral and multilateral cooperation. Research materials are drawn from documents, interviews, and observation, with fieldwork playing a pivotal role. Reflexive thematic analysis identifies key intentions, unintended consequences, and contextual conditions, and within-case process tracing explains the emergence of unintended consequences through causal mechanisms.

The analysis shows that intentions evolve as cooperation unfolds. Publicly stated collective intentions and specific unstated intentions are most prevalent, while context-dependent diplomatic intentions – consistent with ‘science for diplomacy’ – are vital yet often remain undisclosed. Nordic inferences about China’s intentions tend to mirror their own priorities, suggesting that such inferences may depend more on domestically localised understandings of China’s agency than on China’s intentions. The identified unintended consequences fall into three main types of divergence: from identified intentions, from intended design, and from the anticipated cooperation trajectory. Most are unanticipated by at least one party but nonetheless contain foreseeable elements. Their effects are unevenly distributed across actors and extend beyond the immediate partners. Although positive value can, in principle, be leveraged and negative implications mitigated, such efforts are limited and constrained by broader geopolitical structures. The causal mechanisms explaining the emergence of unintended consequences operate within contexts shaped by multi-level conditions, including the recurring reliance on key individuals, evolving geopolitical dynamics, and domestic-level conditions.

Overall, the dissertation foregrounds the often-overlooked role of unintended consequences in international cooperation. Drawing on in-depth case studies analysed through the lens of intentions and unintended consequences, it deepens the understanding of China’s role in Arctic scientific cooperation and Chinese international scientific engagement more broadly. It also contributes to debates on science diplomacy by showing how interactions among scientists, scientific institutions, and states amid the securitisation of science both shape and are shaped by unintended consequences. The conceptual framework and typologies developed offer transferable tools for explaining, anticipating, and managing unintended consequences across international cooperation settings, while allowing for further refinement in specific explanatory applications. Methodologically, the dissertation advances process tracing by incorporating external shocks into the mechanism template and refining the treatment of triggers. It also reflects on the challenges of conducting fieldwork across varied socio-political contexts.