Lapsiperheköyhyys ja ansaitsevuus: Köyhän perheen ansaitsevuuden rakentuminen lahjojen ja avun saamisen suhteen

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen lapsiperheköyhyyteen liittyvää ansaitsevuuskeskustelua. Tutkin sitä, millä tavoin köyhyydessä elävien lapsiperheiden ansaitsevuutta jäsennetään verkkokeskusteluaineistossa. Tarkastelen lisäksi sitä, miten empatiakuilu ja sosiaalinen etäisyys näkyvät keskustelussa. Lapsiperheköyhyyden kasvu sekä yhteiskunnan eriarvoistuminen ovat ajankohtaisia aiheita nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa. Kysymys ansaitsevuudesta toimii yhtenä keskeisenä tapana, joilla esimerkiksi hallitukset tai yleisö tarkastelevat köyhyydessä eläviä ihmisiä. Kun yhteiskunnallinen tilanne on epävakaampi, ja hyvinvointivaltion resurssit ovat rajalliset, syntyy myös keskustelua siitä, kuka ansaitsee tulla autetuksi. Näissä keskusteluissa näkyvät usein myös yhteiskuntaan muodostuneet empatiakuilut ja sosiaaliset etäisyydet, jotka näkyvät toisten elämäntilanteiden ymmärtämättömyytenä ja arvosteluna. Aineiston aiheena oleva joululahjakeräys tuo tutkielmaan näkökulman siitä, mitä nähdään tarpeellisena ja oikeutettuna. Lahjan näkökulman kautta voidaan tarkastella sitä, missä kulkevat perustarpeiden, kohtuullisen elintason ja sosiaalisen osallistumisen ja kuulumisen rajat.

Käsittelen ansaitsevuutta van Oorschotin (2000) kehittämien ansaitsevuuskriteerien kautta, jotka ovat kontrolli (control), asenne (attitude), vastavuoroisuus (reciprocity), identiteetti (identity) ja tarve (need). Kriteereitä kutsutaan CARIN-kriteereiksi. Hyödynnän teoreettisena kehyksenä myös laajempaa ansaitsevuuteen liittyvää keskustelua sekä empatiakuilun sekä sosiaalisen etäisyyden käsitteitä. Tutkielmani aineistoina on vauva.fi-sivuston keskustelu, jossa aiheena on hyväntekeväisyysjärjestön järjestämä joululahjakeräys vähävaraisille lapsiperheille. Tutkimusmenetelmänäni on teoriaohjaava sekä aineistolähtöinen sisällönanalyysi.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lapsiperheköyhyydessä elävien perheiden ansaitsevuutta voidaan jäsentää CARIN-kriteereiden sekä muiden ansaitsevuuteen liittyvien havaintojen kautta. Aineistosta on tunnistettavissa kaikki CARIN-kriteerit, ja ne ilmenevät yhdenmukaisina suhteessa van Oorschotin (2000) luomiin kriteereihin. Aineiston perusteella lapsiperheiden ansaitsevuutta kyseenalaistetaan, ja yksilöitä pidetään itse vastuullisina köyhyyteen joutumisesta ja kontrollin menettämisestä. Perheiden ja yksilöiden nähdään olevan ei-ansaitsevia, jos he eivät ole kiitollisia saamastaan avusta. Työssä käymisen nähdään myös lisäävän vastavuoroisuutta suhteessa yhteiskuntaan, jolloin yksilön nähdään olevan ansaitsevampi apuun. Aineiston perusteella ne yksilöt ovat ansaitsevampia, jotka ovat samankaltaisia suhteessa valtaväestöön, mikä tulee esiin esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten ihmisten ansaitsevuuden epäilynä. Lapsiperheiden ansaitsevuus näyttää riippuvan perheen koosta; pienemmät, yksinhuoltajaperheet nähdään avun arvoisena, kun taas suurperheet nähdään enemmän ei-ansaitsevana. Tarpeen suuruuden tai tärkeyden nähdään määrittävän myös ansaitsevuutta, vaikka tärkeiden tarpeiden arviointi on monitahoista. Monen perheen tarpeiden nähdään olevan liioiteltuja tai vääristettyjä, joka tulkitaan myös vähentävän ansaitsevuutta. Keskeisenä havaintona ilmeni, miten osa aineiston keskustelijoista puolustaa myös köyhissä perheissä eläviä lapsia ja heidän oikeuttaan apuun, tukeen tai lahjoituksiin riippumatta siitä, miten heidän huoltajansa toimivat.

Analyysin tuloksissa aineistolähtöiset analyysin havainnot havainnollistavat, miten ansaitsevuutta voidaan käsittää myös CARIN-kriteereitä laajemmin. Näissä havainnoissa lasten ja nuorten oikeus unelmointiin ja toivomiseen nähdään keskeisenä, mutta samalla unelmointia pyritään myös kontrolloimaan. Vähävaraisuus aiheuttaa ulkopuolisuutta, joka näyttäytyy toimintamahdollisuuksien ja sosiaalisen kuulumisen rajoittumisena. Nämä kokemukset voivat osaltaan heikentää yhteenkuuluvuutta yksilön toimintaympäristöön. Lisäksi lahjatoiveet käsitettiin aineistossa perustarpeita laajemmin, ja aineiston perusteella lahjatoiveet nähdään esimerkiksi sosiaalisen kiinnittymisen välineenä.