Beyond Compliance : Exploring Responsible Openness in Science

Abstract

Tässä väitöskirjassa tarkastellaan avoimen tieteen tiedepolitiikan toimeenpanon monimutkaisia käytännön todellisuuksia, erityisesti niitä eettisiä, institutionaalisia ja käytännöllisiä ulottuvuuksia, jotka muovaavat tutkijoiden suhtautumista avoimuuteen. Avointa tiedettä edistetään parhaillaan laajasti tiedepolitiikan kulmakivenä. Tiedepolitiikan avoimessa tieteessä korostuvat läpinäkyvyys, saavutettavuus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Käytännön tasolla toimeenpano ja toteutus on kuitenkin usein täynnä jännitteitä ja epäselvyyksiä. Tämän tutkimuksen lähtökohtana on kuilu abstraktien politiikkaihanteiden ja tutkijoiden elettyjen kokemusten välillä nykypäivän hybrideissä tutkimusorganisaatioissa. Väitöskirja tarjoaa empiiriseen analyysiin perustuvia uusia käsitteellisiä työkaluja ja käytännöllisiä suosituksia vastuullisen ja kontekstisensitiivisen avoimuuden edistämiseksi tieteessä ja tutkimuksessa.

Väitöskirja nojaa monitasoiseen analyysiin, jossa yhdistyvät tiede- ja teknologiantutkimuksen (Science and Technology Studies, STS) sekä hallintotieteiden näkökulmat. Avoimuus jäsennetään ei-staattisena normina vaan dynaamisena, kontekstisidonnaisena prosessina, jota muovaavat eettiset pohdinnat ja institutionaaliset reunaehdot. Vastuullisuutta tarkastellaan sisäisten, ulkoisten ja kollektiivisten eettisten orientaatioiden kautta, jotka heijastavat tapoja, joilla tutkijat neuvottelevat avoimen tieteen toimeenpanoon liittyvistä ristiriidoista. Institutionaalisten logiikoiden viitekehystä hyödynnetään sen ymmärtämiseksi, miten organisaatioiden arvot ja normit vaikuttavat avoimen tieteen politiikan käytännöntason toimeenpanoon. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan päätöksentekijöiden ja tutkijoiden välisiä hallintasuhteita, erityisesti kontrolliin, kannustimiin ja tavoitteiden ristiriitoihin liittyviä kysymyksiä. Tutkimuksessa otetaan käyttöön politiikkavieraantumisen (policy alienation) käsite uutena tulkintakehyksenä, jonka avulla voidaan ymmärtää tutkijoiden kokemuksia voimattomuudesta ja merkityksettömyydestä tilanteissa, joissa politiikkatoimet eivät vastaa arjen tutkimustodellisuutta.

Keskeiset tulokset osoittavat, että tutkijat kokevat avoimen tieteen politiikat sekä mahdollisuuksina että haasteiden lähteinä. Tutkijat tukevat yleisesti avoimuuden periaatteita, mutta kohtaavat samalla merkittäviä käytännön vaikeuksia, politiikan ja käytännön välisiä ristiriitoja sekä moninaisia eettisiä ongelmia. Monet tutkijat kokevat politiikkavieraantumista ja strategista sekä operatiivista voimattomuutta ja he kyseenalaistavat avoimen tieteen velvoitteiden tieteellisen ja yhteiskunnallisen arvon ja merkityksen.

Tutkijat jäsentävät vastuullisuutta avoimen tieteen toimeenpanossa kolmen pääorientaation kautta: sisäinen tutkimusetiikka, joka korostaa henkilökohtaista integriteettiä ja ammatillisia standardeja; ulkoinen, yhteiskunnallinen etiikka, joka painottaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja vuorovaikutusta ei-akateemisten toimijoiden kanssa; sekä kollektiivinen etiikka, jossa vastuullisuus nähdään tutkijoiden, rahoittajien, päätöksentekijöiden, organisaatioiden ja eri sektorien toimijoiden yhteisenä ponnistuksena. Nämä jäsennykset osoittavat, että avoimen tieteen politiikan toimeenpano ei ole pelkästään tekninen tehtävä, vaan syvästi eettinen prosessi, joka edellyttää jatkuvaa kriittistä pohdintaa ja neuvottelua.

Väitöskirja osoittaa lisäksi, miten institutionaalisten logiikoiden vuorovaikutus tuottaa sekä toisiaan vahvistavia että keskenään ristiriitaisia eettisiä jäsennyksiä. Vahvistavat jäsennykset tukevat avoimen tieteen omaksumista, kun taas ristiriitaiset jäsennykset synnyttävät vastarintaa ja käytännön esteitä. Tutkijoiden suhtautuminen avoimen tieteen politiikkaan vaihtelee innokkaasta edunvalvonnasta pragmaattiseen sopeutumiseen, eettisesti motivoituun vastustukseen ja politiikkavieraantumiseen.

Väitöskirjan keskeinen kontribuutio on tutkijoiden avoimen tieteen politiikkaan liittyvien reagointitapojen typologia, joka ulottuu aktiivisesta edistämisestä politiikkavieraantumiseen ja irtaantumiseen silloin, kun politiikkaihanteiden ja tutkimuksen arkitodellisuuden välinen kuilu koetaan liian suureksi. Tämä typologia ylittää yksinkertaiset noudattamisen ja vastarinnan mallit ja tuo esiin tutkijoiden toimijuuden tiedepolitiikan lopputulosten muovaajina.

Väitöskirja esittää, että kaikille tieteenaloille ja tutkimuskonteksteihin sovellettavat, erityisesti teknisiin ja hallinnollisiin ulottuvuuksiin painottuvat avoimen tieteen politiikat eivät yksinään ole riittäviä. Vaikuttavan avoimen tieteen politiikan tulee olla eettisesti perusteltua ja kontekstisensitiivistä, osallistavaa ja inklusiivista, joustavaa ja mukautuvaa tieteenala- ja organisaatiokohtaisiin eroihin sekä tukea eettistä lukutaitoa ja käytännöllistä ohjausta. Tutkimus resonoi myös ajankohtaisten haasteiden, kuten tutkimusturvallisuuden, vastuullisen kansainvälistymisen ja tiedon huoltovarmuuden keskustelujen kanssa, ja korostaa, että avoimuus tieteessä ja tutkimuksessa on aina neuvoteltava käytännössä jatkuvan eettisen reflektiivisyyden kautta.

This dissertation explores the complex realities of implementing Open Science (OS) policies with a particular focus on the ethical, institutional, and practical dimensions that shape researchers’ engagement with openness. OS is widely promoted as a cornerstone of contemporary research policy—emphasizing transparency, accessibility, and societal impact—although its practical implementation is often marked by tensions and ambiguities. The study is motivated by the gap between abstract policy ideals and the researchers’ lived experiences, especially within Finland’s hybrid research organisations. The dissertation offers new conceptual tools and practical recommendations for fostering responsible and context-sensitive openness in science through an empirically grounded analysis.

Adopting a multi-level analytical approach, the dissertation integrates perspectives from Science and Technology Studies (STS) and administrative sciences. Openness is conceptualised not as a static norm but as a dynamic, context-dependent process shaped by ethical considerations and institutional constraints. Responsibility is examined through internal, external, and collective ethical orientations, reflecting the ways researchers negotiate dilemmas in OS implementation. The institutional logics framework is used to understand how organisational values and norms influence the enactment of OS policy. The dissertation also investigates the governance relationships between policymakers and researchers, highlighting issues of control, incentives, and goal conflicts. The concept of policy alienation is introduced as a novel lens to interpret researchers’ experiences of powerlessness and meaninglessness when policies are misaligned with everyday realities.

The key findings reveal that researchers perceive OS policies as both opportunities and sources of challenge. Researchers generally support the ideals of openness, while they encounter significant practical difficulties, conflicts between policy and practice, and various ethical dilemmas. Many researchers experience policy alienation, feeling strategically and operationally powerless, and questioning the scientific and societal value of OS mandates.

Researchers frame responsibility in OS implementation through three main orientations: internal ethics, which emphasises personal integrity and professional standards; external, societal ethics, which focuses on societal impact and engagement with non-academic stakeholders; and collective ethics, which views responsibility as a shared endeavour among researchers, funders, policymakers, and organisations and stakeholders across sectors. These framings demonstrate that OS policy implementation is not merely a technical endeavour but a deeply ethical process requiring critical reflection and negotiation.

The dissertation further demonstrates how the interplay of institutional logics creates both reinforcing and conflicting ethical framings. Reinforcing framings support the adoption of OS, while conflicting framings generate resistance and practical obstacles. Researchers’ responses to OS policies are diverse, ranging from enthusiastic advocacy to pragmatic adaptation, ethically motivated resistance, and policy alienation. A key contribution of the dissertation is the development of a typology that categorises researcher responses to OS policy, ranging from advocacy and proactive support to policy alienation and disconnection due to a perceived mismatch between policy ideals and research realities. This typology moves beyond simple compliance and resistance models, highlighting researchers’ agency in shaping policy outcomes.

The dissertation argues that one-size-fits-all OS policies—especially those focused primarily on technical and administrative aspects—are insufficient alone. Effective OS policy must be ethically grounded and context-sensitive, participatory and inclusive, flexible and adaptive to disciplinary and institutional diversity, and supportive of ethical literacy and practical guidance. The study also addresses contemporary challenges such as research security, responsible internationalisation, and knowledge resilience, emphasizing that openness must be negotiated in practice with ongoing ethical reflection. It ultimately calls for a shift from compliance-driven, top-down mandates to a “humane vision” of Open Science—one that centres on ethical sensitivity, respect for researcher expertise, inclusiveness, and collective responsibility. Openness should be understood as a value-driven, human-centred process, not merely a technical or administrative goal. Realizing this vision requires cultural transformation, collaborative policymaking, and recognition of the complex realities faced by researchers.