Hidas akateemisuus ja kestävyystutkijuus Puistokatu 4 -yhteisössä

Abstract

Miltä hitaus tuntuu? Voiko radikaali lempeys olla osa tutkijan arkea? Haastaako kestävyystutkijuus akateemisen toimijuuden ehtoja? Akateemiseen työhön yhdistetään usein kilpailullisuus ja kiire. Samalla kestävyystutkijat joutuvat alati pohtimaan, miten kiihtyvyydestä kumpuava kestävyyskriisi vaatii pikaisia ratkaisuja. Tässä valossa hitaus näyttäytyy vastahankaisuutena, kitkana, joka ei ole helposti sovitettavissa tutkimustyöhön. Halusimme ymmärtää, millaisia merkityksiä hitaudesta muodostuu kestävyystutkijoille Puistokatu 4 -yhteisössä. Tässä artikkelissa yhteisöautoetnografian kautta tarkastelemme, miten hidastaminen voi toimia vastarintana kiihtyvyyskulttuurille ja mahdollistaa transformatiivisen tavan lähestyä kestävyystutkijuutta. Näin voidaan edistää planetaarisissa rajoissa tapahtuvaa hyvää elämää myös akateemisessa työssä. Artikkeli kutsuu lukijaa reflektoimaan myös omaa tutkijuuttaan ja sen kytköstä kiihtyvän ja kestämättömän kulttuurin rakenteisiin.

Miltä hitaus tuntuu? Voiko radikaali lempeys olla osa tutkijan arkea? Haastaako kestävyystutkijuus akateemisen toimijuuden ehtoja? Akateemiseen työhön yhdistetään usein kilpailullisuus ja kiire. Samalla kestävyystutkijat joutuvat alati pohtimaan, miten kiihtyvyydestä kumpuava kestävyyskriisi vaatii pikaisia ratkaisuja. Tässä valossa hitaus näyttäytyy vastahankaisuutena, kitkana, joka ei ole helposti sovitettavissa tutkimustyöhön. Halusimme ymmärtää, millaisia merkityksiä hitaudesta muodostuu kestävyystutkijoille Puistokatu 4 -yhteisössä. Tässä artikkelissa yhteisöautoetnografian kautta tarkastelemme, miten hidastaminen voi toimia vastarintana kiihtyvyyskulttuurille ja mahdollistaa transformatiivisen tavan lähestyä kestävyystutkijuutta. Näin voidaan edistää planetaarisissa rajoissa tapahtuvaa hyvää elämää myös akateemisessa työssä. Artikkeli kutsuu lukijaa reflektoimaan myös omaa tutkijuuttaan ja sen kytköstä kiihtyvän ja kestämättömän kulttuurin rakenteisiin.