"Kuulin sanat mutta en tarkoitusta!" : Miten suomea toisena kielenä käyttävät lääkärit ymmärtävät puhuttua suomea testitilanteessa?

Abstract

Tässä tutkielmassa tutkitaan sitä, miten suomea toisena kielenä käyttävät lääkärit ymmärtävät sellaista puhuttua suomea, jota he voivat kuulla työtilanteissa. Puheen ymmärtämistä tarkastellaan tässä tutkimuksessa testitilanteessa. Tutkimuksen koehenkilöt ovat EU- ja ETA-maiden ulkopuolella lääkärintutkintonsa suorittaneita lääkäreitä, joiden laillistamisprosessi Suomessa on kesken. Tutkimukseen osallistui yhteensä 23 laillistamisprosessin eri vaiheissa olevaa lääkäriä. Tutkielmassa kiinnostuksen kohteena on puheen ymmärtäminen, sillä lääkärin työssä ymmärryksellä on enemmän painoarvoa kuin arkikeskustelussa. Lääkärin ammatissa kieli on tärkeä työväline ja lääkärin on ymmärrettävä täsmällisesti, mitä esimerkiksi potilas tai toinen terveydenhuollon ammattilainen sanoo, jotta potilaan oikea diagnosointi ja tarkoituksenmukainen hoito ovat mahdollisia.

Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii psykolingvistinen puheen ymmärtämisen teoria. Psykolingvistiikan näkökulmasta puheen ymmärtäminen nähdään monitasoisena prosessina, jossa kuuntelijan täytyy kokonaisvaltaisen ymmärryksen muodostamiseksi samanaikaisesti pilkkoa äänivirtaa merkityksellisiksi yksiköiksi, tunnistaa näiden yksiköiden merkitykset ja yhdistää tähän kontekstin ja aikaisemman tiedon tuomaa ymmärrystä. Toisen kielen kuunteluun liittyy omia haasteitaan, sillä puheen ymmärtämisen taustalla olevat prosessit ovat vähemmän automatisoituneita kuin ensikielen kuuntelussa.

Tutkimuksen aineisto on primääriaineisto, joka kerättiin tutkielmaa varten laaditun kuullun ymmärtämisen tehtävän avulla. Aineiston muodostaa koehenkilöiden muistiinpanovastaukset ja kirjalliset kommentit kuuntelukokemuksesta. Tehtävän avulla tutkittiin sitä, millaisia puhutun suomen kielen piirteitä lääkärit osaavat hyvin, mitkä aiheuttavat hankaluuksia ja millaisena lääkärit kokevat omat valmiutensa ymmärtää puhetta. Aineiston analyysivälineenä hyödynnettiin informaatioyksiköitä eli tekstistä eriteltyjä kielellisiä yksiköitä, jotka välittävät merkityksen muodostumisen kannalta oleellista tietoa. Muistiinpanovastauksia käsiteltiin tarkastelemalla sitä, mitkä alkuperäisten käsikirjoitusten informaatioyksiköistä esiintyivät koehenkilöiden vastauksissa. Informaatioyksiköiden avulla muistiinpanovastauksille tehtiin semanttisen vastaavuuden analyysia eli verrattiin sitä, millä tavoin ja miten onnistuneesti koehenkilöiden muistiinpanovastaukset välittivät alkuperäisten käsikirjoitusten merkityksiä.

Analyysiin muodostui neljä pääluokkaa sen mukaan, millaisia luokkia aineistosta nousi. Kuunteluharjoituksessa koehenkilöt olivat ymmärtäneet asioita hyvin, jättäneet asioita kirjaamatta, ymmärtäneet asioita väärin tai lisänneet muistiinpanoihinsa asioita, joita alkuperäisellä audiolla ei sanottu. Analyysin toisessa osassa käsitellään koehenkilöiden kommentteja kuuntelukokemuksesta ja arvioita puheen ymmärtämisen taidostaan ja vertaillaan näitä raportointeja kuuntelutehtävän tuloksiin.

Aineiston valossa koehenkilöiden hyvin ymmärtämät asiat ovat seikkoja, joita lääkäri osaa odottaa kuulevansa potilaasta. Näitä seikkoja ovat muiden muassa potilaan oireet, kotihoito, ruumiinlämpö, työ- tai koulupoissaolo ja jatkohoito. Tutkielma osoittaa, että puheen ymmärtämisen haasteita esiintyy monilla puheen prosessoinnin eri tasoilla. Puutteellisina ja virheellisinä raportointeina aineistosta nousee esiin erityisesti kausaalisuhteet. Aineistossa esiintyy yksinkertaistuksia laajempien kokonaisuuksien yhteenvetoina ja puutteellisesti esitettyinä syy-seuraussuhteina. Nämä tulokset kertovat siitä, että vaikka kuulija ymmärtäisi kuulemastaan paljonkin, todellinen ymmärtäminen vaatii yleensä laajempien kokonaisuuksien hahmottamista – sen ymmärtämistä, miten eri asiat liittyvät toisiinsa ja millaisessa ajallisessa ja kausaalisessa suhteessa ne ovat toisiinsa.