Sisarusten suru- ja selviytymisprosessi sisaruksensa päihdekuoleman jälkeen

Abstract

Perheenjäsenen kuolema päihteiden käytön vuoksi voi vaikuttaa kielteisesti perhedynamiikkaan ja eloonjääneiden perheenjäsenten selviytymismekanismeihin, sillä läheinen on voitu kokea menetetyksi jo päihteidenkäyttövaiheen aikana. Erityisesti sisarusten suru jää usein huomiotta. Sisarukset ovat perheenjäsenistä vähiten tutkittu ryhmä surun kokijoina.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata sisaruksensa päihdekuolemassa menettäneiden sisarusten suru- ja selviytymisprosessia sisaruksensa päihdekuoleman jälkeen. Tavoitteena on tuottaa tietoa aihealueesta, jonka myötä voidaan kohdistaa ja kehittää oikeanlaista tukea sisaruksensa päihdekuolemassa menettäneille, ennaltaehkäistä surun tuomia kielteisiä muutoksia ja auttaa huomioimaan sisarukset omana apua tarvitsevana ryhmänään.

Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka sisälsi 33 kyselyvastausta. Lisäksi yhdeksää sisarusta haastateltiin. Kyselylomakkeen taustamuuttujat analysoitiin kvantitatiivisin tutkimusmenetelmin, ja avoimet kysymykset ja haastattelut analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.

Tulokset osoittavat, että sisarusten suru‑ ja selviytymisprosessi etenee ennakoivasta surusta ja menetyksen ensireaktioista kohti vaihetta, jossa suru vähitellen sulautuu osaksi elämää. Selviytymistä tukevat ja haastavat tekijät liittyvät perhesuhteiden muutoksiin sekä sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin haasteisiin, mutta selviytymisprosessin kannalta keskeistä on myös sosiaalisen tuen saaminen sekä oman elämän selkeyttäminen ja merkityksen löytäminen sisaruksen kuolemalle.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sisarukset ovat surussaan sivuun jäävä ryhmä, joka tarvitsee kohdennettua tukea sekä akuutissa kriisivaiheessa että myöhemmin suruprosessin edetessä. Tulokset korostavat, että sisarusten suru- ja selviytymisprosessissa on erityispiirteitä, jotka tulisi ottaa huomioon sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa.