Yläkoulun ohjauksen tavoitteet oppilaanohjaajien kuvaamina

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma on kaksiosainen. Se koostuu artikkelikäsikirjoituksesta (Luku 6) sekä sitä edeltävästä pro gradu -tutkielman täydennysosasta (Luvut 1–5). Tutkimuksessa tarkastellaan kahden yläkoulun ohjausprofession – oppilaanohjaajan ja luokanohjaajan – työn tavoitteita oppilaanohjaajien ymmärryksen kautta. Tutkimus on osa laajempaa tutkimusprojektia ”Kohti ammattimaista luokanohjausta ja motivoivaa kouluyhteisöä” (MOTI), jossa pyritään kehittämään yläkoulun luokanohjausta. Artikkelissa esitellään oppilaanohjaajien näkemyksiä oman ja luokanohjaajien työn tavoitteista ja valotetaan niiden yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia, eli ohjausprofessioiden rajapintoja. Tämä täydennysosa laajentaa tutkimuksen teoreettista viitekehystä ja metodologista taustaa.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu yläkoulun institutionaalisen ohjauksen ympärille, jossa ohjaus nähdään koko koulun tehtävänä. Ohjaus ymmärretään vuorovaikutuksellisena ja tavoitteellisena prosessina, jonka keskiössä on oppilaan toimijuuden tukeminen. Lisäksi viitekehys jäsentää oppilaanohjauksen ja luokanohjauksen osaksi koulun kokonaisvaltaista ohjausjärjestelmää, jossa eri toimijat täydentävät toistensa työtä oppilaiden ohjaamisessa ja tukemisessa.

Tutkimusaineisto koostui 12 yläkoulun oppilaanohjaajan yksilöhaastatteluista puolistrukturoidun teemahaastattelun menetelmin kerättynä. Haastattelut toteutettiin joulukuun 2024 ja tammikuun 2025 aikana ja niistä kertynyt aineisto analysoitiin laadullisesti induktiivisen sisällönanalyysin keinoin. Oppilaanohjaajat jäsensivät oman työnsä ja luokanohjaajien työn tavoitteet kolmeen kategoriaan: oppilaiden ihmisenä, opiskelijana ja tulevaisuuteen kasvamisen tukeminen. Tavoitteet nähtiin osin hyvin samansuuntaisina, mutta erityisesti tulevaisuuteen kasvamisen tukeminen painottui oppilaanohjaajan vastuulle. Oppilaanohjaajien omissa tavoitteissa korostui tulevaisuusnäkökulma myös opiskelijana kasvamisessa, kun taas luokanohjaajien työ suuntautui vahvemmin oppilaiden nykyhetkeen. Ihmisenä kasvamisen tukeminen näyttäytyi yhteneväisimpänä tavoitteena, joskin luokanohjaaja nähtiin siitä päävastuullisena oman luokkansa osalta.

Tutkimusten tulosten perusteella yläkoulun ohjausprofessioilla on omat vastuualueensa ja tavoitteensa, mutta niitä ei voi täysin erottaa toisistaan. Esimerkiksi pääasiassa luokanohjaajien vastuulle ymmärretty arjen hyvinvoinnin tukeminen ja oppilaanohjaajien vastuuna nähty tulevaisuuteen kasvamisen tukeminen kietoutuvat vahvasti toisiinsa. Tulokset tuovat esiin tarpeen selkeyttää ohjauksen tavoitteita ja työnjakoa yläkoulussa sekä vahvistaa yhteistä ymmärrystä eri toimijoiden rooleista. Tuloksia voidaan hyödyntää erityisesti luokanohjauksen roolin ja tavoitteiden kehittämisessä, mutta myös laajemmin yläkoulun ohjausjärjestelmän ja opettajankoulutuksen kehittämisessä, jotta ohjauksen laatu ja yhdenvertaisuus vahvistuvat ja oppilaiden kokonaisvaltainen tukeminen toteutuu.