A Mathematical Framework for Modelling the Mechanical Behaviour of Traffic Infrastructures
Peltomäki, Marko (2026)
Peltomäki, Marko
Tampere University
2026
Rakennetun ympäristön tohtoriohjelma - Doctoral Programme in the Built Environment
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2026-04-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4515-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4515-0
Tiivistelmä
Tie- ja ratarakenteet muodostavat yhteiskunnan toimintakyvyn kannalta välttämättömän liikenneinfrastruktuurin perustan. Rakenteiden teknisen toimintakyvyn optimoimiseksi tässä tutkimuksessa on kehitetty uudentyyppinen matemaattinen menetelmäkokonaisuus väylärakenteiden mekaanisen käyttäytymisen mallintamiseen. Tutkimuksen tavoitteena on ollut luoda käytännöllinen työkalukokonaisuus, joka mahdollistaa erilaisten rakenneratkaisujen toimivuuden tehokkaan analysoinnin vaihtelevissa kuormitustilanteissa. Tutkimuksen teoreettisesta luonteesta johtuen menetelmien verifioinnissa on hyödynnetty monipuolisesti laajaa kenttä- ja laboratoriomittausdataa. Verifiointitulosten perusteella kehitetyt menetelmät tuottavat kaiken kaikkiaan hyvin todellista rakennetta vastaavan käyttäytymisen.
Tulosten mukaisesti maarakenteiden geometrinen tai fysikaalinen epälineaarisuus ei merkittävissä määrin vaikuta rakenteen sisäiseen vertikaaliseen kuormitusvasteeseen. Näin ollen etenkin tyypillisimpien väylärakenteiden kuormitusvasteen kuvauksessa voidaan käyttää soveltuvilta osin myös laskentateknisesti kevyempiä mallinnustekniikoita. Tässä suhteessa tutkimuksessa kehitetty likimääräismenetelmä mahdollistaa monikerroksisen maarakenteen siirtymä- ja jännityskentän nopean määrittämisen sekä staattisen että dynaamisen ajoneuvokuormituksen alaisuudessa.
Sitomattomien rakennekerrosten pitkäaikaisen kuormituskestävyyden arvioimiseksi tutkimuksessa on myös kehitetty uudentyyppinen mekanismipohjainen materiaalimalli rakeisen materiaalin pysyvän deformaatiokertymän kuvaukseen. Aikaisemmista deformaatiomalleista eroten nyt kehitetty malli pelkistyy valtaosassa tapauksissa yksiparametriseksi; tällöin parametrisointi voidaan tehdä yksinkertaisesti staattisten lujuusparametrien avulla. Tulosten mukaisesti mallin tarkkuus on yleisesti ottaen oikein hyvä, huomioiden varsinkin sen yksinkertainen parametrisointi.
Liikkuvan kaluston ja ratarakenteen dynaamisen yhteiskäyttäytymisen simuloimiseksi tutkimuksessa on myös kehitetty uudentyyppinen yhdistelmämalli. Malli hyödyntää aikaisempia tutkimuksessa kehitettyjä laskentamenetelmiä mikä mahdollistaa ratarakenteen dynaamisen pitkäaikaiskäyttäytymisen simuloinnin laskentateknisesti tehokkaalla tavalla. Lisäksi mallissa voidaan huomioida kattavasti rakenneominaisuuksien muuttuminen radan pituussunnassa, mahdollistaen erilaisten rakenteellisten epäjatkuvuuskohtien tarkastelun.
Yleisesti ottaen väylärakenteiden vaurioituminen on riippuvainen ulkoisen kuormituksen suuruudesta suhteessa sitomattomien rakennekerrosten mekaanisiin ominaisuuksiin. Tehtyjen analyysien perusteella kuormitustason vaikutus rakenteen pysy-vään deformaatiokertymään on kuitenkin luonteeltaan hyvin epälineaarista - erityisesti ohutpäällysteisten tierakenteiden tapauksessa. Suurella kuormitustasolla oltaessa myös rakenteen kuivatuksen rooli korostuu, sillä jo vähäinen kyllästysasteen nousu voi heikentää huomattavasti materiaalin syklistä kuormituskestävyyttä.
Ratarakenteiden osalta akselipainon merkitys korostuu erityisesti rakenteellisissa epä-jatkuvuuskohdissa (esim. siirtymäalueet). Toisaalta myös radan jäykkyyserot vaikuttavat keskeisesti tukikerroksen kuormitukseen. Vastaavasti ajonopeuden merkitys korostuu erityisesti pienipiirteisempien virhetyyppien kohdalla (mm. roikkuvat pölkyt, kiskoviat). Suurilla ajonopeuksilla rataan voi myös kehittyä ns. progressiivinen rakennevaurio, esimerkiksi kiskovian aikaansaaman kuormakeskittymän seurauksena. Tällöin rakenteen dynaaminen kuormitustaso kasvaa jatkuvasti deformaation myötä, mikä seurauksena radan geometria voi heikentyä hyvin nopeasti. On kuitenkin huomatta, että väylärakenteiden vaurioituminen on ulkoisten kuormitusolosuhteiden ohella keskeisesti riippuvainen rakenteen ominaisuuksista. Tästä johtuen eri rakenneratkaisujen toimivuuden arviointi tulee tehdä aina tapauskohtaisesti.
Tulosten mukaisesti maarakenteiden geometrinen tai fysikaalinen epälineaarisuus ei merkittävissä määrin vaikuta rakenteen sisäiseen vertikaaliseen kuormitusvasteeseen. Näin ollen etenkin tyypillisimpien väylärakenteiden kuormitusvasteen kuvauksessa voidaan käyttää soveltuvilta osin myös laskentateknisesti kevyempiä mallinnustekniikoita. Tässä suhteessa tutkimuksessa kehitetty likimääräismenetelmä mahdollistaa monikerroksisen maarakenteen siirtymä- ja jännityskentän nopean määrittämisen sekä staattisen että dynaamisen ajoneuvokuormituksen alaisuudessa.
Sitomattomien rakennekerrosten pitkäaikaisen kuormituskestävyyden arvioimiseksi tutkimuksessa on myös kehitetty uudentyyppinen mekanismipohjainen materiaalimalli rakeisen materiaalin pysyvän deformaatiokertymän kuvaukseen. Aikaisemmista deformaatiomalleista eroten nyt kehitetty malli pelkistyy valtaosassa tapauksissa yksiparametriseksi; tällöin parametrisointi voidaan tehdä yksinkertaisesti staattisten lujuusparametrien avulla. Tulosten mukaisesti mallin tarkkuus on yleisesti ottaen oikein hyvä, huomioiden varsinkin sen yksinkertainen parametrisointi.
Liikkuvan kaluston ja ratarakenteen dynaamisen yhteiskäyttäytymisen simuloimiseksi tutkimuksessa on myös kehitetty uudentyyppinen yhdistelmämalli. Malli hyödyntää aikaisempia tutkimuksessa kehitettyjä laskentamenetelmiä mikä mahdollistaa ratarakenteen dynaamisen pitkäaikaiskäyttäytymisen simuloinnin laskentateknisesti tehokkaalla tavalla. Lisäksi mallissa voidaan huomioida kattavasti rakenneominaisuuksien muuttuminen radan pituussunnassa, mahdollistaen erilaisten rakenteellisten epäjatkuvuuskohtien tarkastelun.
Yleisesti ottaen väylärakenteiden vaurioituminen on riippuvainen ulkoisen kuormituksen suuruudesta suhteessa sitomattomien rakennekerrosten mekaanisiin ominaisuuksiin. Tehtyjen analyysien perusteella kuormitustason vaikutus rakenteen pysy-vään deformaatiokertymään on kuitenkin luonteeltaan hyvin epälineaarista - erityisesti ohutpäällysteisten tierakenteiden tapauksessa. Suurella kuormitustasolla oltaessa myös rakenteen kuivatuksen rooli korostuu, sillä jo vähäinen kyllästysasteen nousu voi heikentää huomattavasti materiaalin syklistä kuormituskestävyyttä.
Ratarakenteiden osalta akselipainon merkitys korostuu erityisesti rakenteellisissa epä-jatkuvuuskohdissa (esim. siirtymäalueet). Toisaalta myös radan jäykkyyserot vaikuttavat keskeisesti tukikerroksen kuormitukseen. Vastaavasti ajonopeuden merkitys korostuu erityisesti pienipiirteisempien virhetyyppien kohdalla (mm. roikkuvat pölkyt, kiskoviat). Suurilla ajonopeuksilla rataan voi myös kehittyä ns. progressiivinen rakennevaurio, esimerkiksi kiskovian aikaansaaman kuormakeskittymän seurauksena. Tällöin rakenteen dynaaminen kuormitustaso kasvaa jatkuvasti deformaation myötä, mikä seurauksena radan geometria voi heikentyä hyvin nopeasti. On kuitenkin huomatta, että väylärakenteiden vaurioituminen on ulkoisten kuormitusolosuhteiden ohella keskeisesti riippuvainen rakenteen ominaisuuksista. Tästä johtuen eri rakenneratkaisujen toimivuuden arviointi tulee tehdä aina tapauskohtaisesti.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [5350]
