Euroopan unionin vallankäyttö murroksessa: Normatiivisesta vallankäytöstä kohti geopoliittista unionia
De Monte, Patrick (2026)
2026
Politiikan tutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2026-03-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202603303617
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202603303617
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, onko Euroopan unioni siirtymässä normatiivisesta vallankäytöstä kohti geopoliittista unionia. Normatiivisella vallankäytöllä tarkoitetaan standardeihin, normeihin ja arvoihin nojaavaa pehmeää valtaa, jota EU pyrkii johdonmukaisesti levittämään rajojensa ulkopuolelle. EU:n normatiiviselle vallankäytölle on ominaista korostaa eurooppalaisia arvoja poliittisen päätöksenteon prosesseissa ja välttää sotilaallisten sekä taloudellisten toimien käyttämistä. Geopoliittisella unionilla tarkoitetaan EU:n siirtymistä kohti taloudellista- ja ulkopoliittista vallankäyttöä. Normatiivinen vallankäyttö ei katoa kokonaan geopoliittisessa unionissa, mutta EU:n toimia ja strategioita oikeutetaan yhä useammin pehmeän vallan sijasta kovalla vallalla.
Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu kolmesta teoreettisesta näkökulmasta, jotka ovat turvallistamisteoria, Mannersin käsitys Euroopan unionista normatiivisena vallankäyttäjänä ja Biscopin ajattelu geopoliittisesta Euroopan unionista. Kolmen teoreettisen näkökulman pohjalta on rakennettu kaksi analyysitaulukkoa, joihin on tuotu jokaisesta teoriasta keskeisiä kategorioita, joilla aineistosta pyritään tunnistamaan diskursiivisia muutoksia sekä normatiivisia ja geopoliittisia ulottuvuuksia.
Tutkielman aineistona toimivat Euroopan unionin turvallisuusunionistrategian edistyskertomukset. Turvallisuusunionistrategia on hyväksytty 24. heinäkuuta 2020 ja se rajoittuu ajallisesti vuosille 2020–2025. Strategian täytäntöönpanosta ja edistymisestä on julkaistu kaikkiaan seitsemän kappaletta edistyskertomuksia, joista neljä on valittu aineistoksi tutkielman laajuuden hallitsemisen takia. Edistyskertomuksista kerätyn aineiston pohjalta tehtävä, lopullinen analyysi tuotetaan diskurssianalyysiä hyödyntäen.
Tutkielman tulosten perusteella Euroopan unioni on siirtymässä normatiivisesta vallankäytöstä kohti geopoliittista unionia. Edistyskertomuksista saatujen havaintojen pohjalta normatiiviseen valtaan viittaaminen vaihtelee edistyskertomusten välillä, mutta se vähenee merkittävästi myöhempien edistyskertomusten kohdalla. Neljännessä ja seitsemännessä edistyskertomuksessa EU:n toimia oikeutetaan ja perustellaan ensisijaisesti välttämättömyyden ja turvallisuuden kautta. Geopolitiikan vahvistumisesta kertoi strategisen autonomian korostuminen, jossa EU:n resursseja ohjattiin kykyyn suojautua ja reagoida ulkopuolisia uhkia vastaan sekä tavoitteeseen luoda yhtenäisemmät ja kilpailukykyisemmät puolustusmarkkinat riippuvuuksien vähentämiseksi. Edistyskertomusten kautta välittyvissä turvallisuusdiskursseissa havaittiin myös eroja. Ensimmäisessä ja kolmannessa kertomuksessa turvallisuusdiskurssi rakentuu valtaosin arvopohjaisen pehmeän kielenkäytön kautta. Neljännessä ja seitsemännessä kertomuksessa turvallisuusdiskurssi puolestaan rakentuu selvästi kovemman uhkakeskeisen kielenkäytön kautta.
Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu kolmesta teoreettisesta näkökulmasta, jotka ovat turvallistamisteoria, Mannersin käsitys Euroopan unionista normatiivisena vallankäyttäjänä ja Biscopin ajattelu geopoliittisesta Euroopan unionista. Kolmen teoreettisen näkökulman pohjalta on rakennettu kaksi analyysitaulukkoa, joihin on tuotu jokaisesta teoriasta keskeisiä kategorioita, joilla aineistosta pyritään tunnistamaan diskursiivisia muutoksia sekä normatiivisia ja geopoliittisia ulottuvuuksia.
Tutkielman aineistona toimivat Euroopan unionin turvallisuusunionistrategian edistyskertomukset. Turvallisuusunionistrategia on hyväksytty 24. heinäkuuta 2020 ja se rajoittuu ajallisesti vuosille 2020–2025. Strategian täytäntöönpanosta ja edistymisestä on julkaistu kaikkiaan seitsemän kappaletta edistyskertomuksia, joista neljä on valittu aineistoksi tutkielman laajuuden hallitsemisen takia. Edistyskertomuksista kerätyn aineiston pohjalta tehtävä, lopullinen analyysi tuotetaan diskurssianalyysiä hyödyntäen.
Tutkielman tulosten perusteella Euroopan unioni on siirtymässä normatiivisesta vallankäytöstä kohti geopoliittista unionia. Edistyskertomuksista saatujen havaintojen pohjalta normatiiviseen valtaan viittaaminen vaihtelee edistyskertomusten välillä, mutta se vähenee merkittävästi myöhempien edistyskertomusten kohdalla. Neljännessä ja seitsemännessä edistyskertomuksessa EU:n toimia oikeutetaan ja perustellaan ensisijaisesti välttämättömyyden ja turvallisuuden kautta. Geopolitiikan vahvistumisesta kertoi strategisen autonomian korostuminen, jossa EU:n resursseja ohjattiin kykyyn suojautua ja reagoida ulkopuolisia uhkia vastaan sekä tavoitteeseen luoda yhtenäisemmät ja kilpailukykyisemmät puolustusmarkkinat riippuvuuksien vähentämiseksi. Edistyskertomusten kautta välittyvissä turvallisuusdiskursseissa havaittiin myös eroja. Ensimmäisessä ja kolmannessa kertomuksessa turvallisuusdiskurssi rakentuu valtaosin arvopohjaisen pehmeän kielenkäytön kautta. Neljännessä ja seitsemännessä kertomuksessa turvallisuusdiskurssi puolestaan rakentuu selvästi kovemman uhkakeskeisen kielenkäytön kautta.