Retranslation, paratexts and the Kalevala : Examining the retranslation hypothesis in translators’ prefaces

Abstract

In this thesis I examined the retranslation hypothesis in paratexts, more specifically in translators’ prefaces of English language translations of the Kalevala. The research question of this thesis was whether the retranslation hypothesis can be applied to the contents of the translators’ prefaces.

The retranslation hypothesis is based on Berman’s (1990) idea. The hypothesis presents that retranslations are made, because first translations are lacking as they must pave the way and that following translations can then be truer to the source text. The retranslation hypothesis also presents that because of this the first translations tend towards domestication and the later translations towards foreignization. Dimitriu’s (2009) preface types were used in examining the translators’ prefaces.

The data in this thesis consisted of three translations of the Kalevala and their translators’ prefaces. J. M. Crawford’s 1888 translation Kalevala: the epic poem of Finland, W. F. Kirby’s 1907 translation Kalevala the land of heroes and F. P. Magoun’s 1963 translation The Kalevala or poems of the Kalevala district. I identified themes in the translators’ prefaces and examined them to see whether their contents and the strategies used in them supported the retranslation hypothesis.

The result was that overall, the three translators’ prefaces could be observed to be following the retranslation hypothesis. The translators’ prefaces in the older translations tended more towards domesticating efforts, while the translator’s preface in the newest translation leaned more towards foreignization.

Tässä tutkielmassa tarkastelin uudelleenkääntämishypoteesia parateksteissä, tässä tapauksessa Kalevalan englanninkielisten käännösten kääntäjien esipuheissa. Tutkielman tutkimuskysymys oli, voidaanko uudelleenkääntämishypoteesia soveltaa kääntäjien esipuheiden sisältöön.

Uudelleenkääntämishypoteesi perustuu Bermanin (1990) ideaan. Uudelleenkääntämishypoteesi ehdottaa, että uusia käännöksiä luodaan, koska ensimmäiset käännökset ovat puutteellisia sen vuoksi että, ne esittelevät sisältöään ensimmäistä kertaa. Myöhemmät käännökset taas voivat olla uskollisempia alkuperäiselle. Uudelleenkääntämishypoteesi ehdottaa myös, että ensimmäiset käännökset suosivat kotouttamista käännöksissään ja myöhemmät käännökset suosivat vieraannuttamista. Tässä tutkielmassa käytettiin hyväksi myös Dimitriun (2009) esipuhetyyppejä kääntäjien esipuheiden analysoinnissa.

Tämän tutkielman data koostui kolmesta englanninkielisestä Kalevalan käännöksestä ja niihin sisältyvistä kääntäjien esipuheista. Käännökset olivat J. M. Crawfordin vuoden 1888 käännös Kalevala: the epic poem of Finland, W. F. Kirbyn vuoden 1907 käännös Kalevala the land of heroes ja F. P. Magounin käännös vuodelta 1963 The Kalevala or poems of the Kalevala district. Tutkielmassa tunnistin kääntäjien esipuheista erilaisia teemoja ja tarkastelin, tukivatko näiden teemojen sisällöt ja niissä käytetyt strategiat uudelleenkääntämis hypoteesia.

Tulos tutkielmassa oli, että kokonaisuutena kääntäjien esipuheet seuraavat uudelleenkääntämishypoteesin esittämää jatkumoa. Kääntäjien esipuheet vanhemmissa käännöksissä suosivat kotouttamista, kun taas kääntäjän esipuhe uusimmasta käännöksestä suosi enemmän vieraannuttamista.