"Siinä testin hetkessä annetaan se kannustava palaute" : Opettajien käsityksiä Move! -mittaus- ja palautejärjestelmästä pedagogisena menetelmänä ja mittaustulosten käyttämisestä liikunnanopetuksen suunnittelussa

Abstract

Move! -mittaus- ja palautejärjestelmä on keskeinen lasten ja nuorten fyysistä toimintakykyä seuraavista järjestelmistä, ja sitä käytetään valtakunnallisesti perusopetuksen 5. ja 8. luokan oppilaiden fyysisen toimintakyvyn seurannassa. Tutkimuksemme tarkoituksena on lisätä ymmärrystä siitä, miten opettajat näkevät Move! -mittaus- ja palautejärjestelmän osana pedagogista toimintaa sekä selvittää, millä tavoin opettajat käyttävät niistä saatuja mittaustuloksia liikunnanopetuksen suunnittelussa.

Tutkimuksemme perustuu kvalitatiiviseen eli laadulliseen tutkimusotteeseen. Aineisto muodostuu neljän opettajan kanssa suoritetuista yksilöhaastatteluista. Analysoimme aineiston aineistolähtöistä sisällönanalyysia hyödyntäen, jonka avulla tunnistamme toistuvia teemoja ja kokoamme ne alaluokiksi. Näitä alaluokkia yhdistelemällä edelleen rakennamme kahteen tutkimuskysymykseen vastaavat keskeiset yläluokat. Yläluokiksi muodostuvat: 1) Move! -mittausten velvoittavuus ja opettajien kokema pedagoginen etäisyys, 2) Palautteenannon satunnainen- ja välitön toteutuminen ja 3) Move! -mittaustulosten vähäinen ja vaihteleva käyttäminen liikunnanopetuksessa.

Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat, että opettajien suhtautuminen Move! -mittauksiin on osin ristiriitaista ja niiden pedagoginen merkitys koetaan vaihtelevasti. Opettajat kokivat mittaukset ensisijaisesti hallinnollisena velvoitteena, mikä lisäsi kokemusta pedagogisesta etäisyydestä suhteessa varsinaiseen opetustyöhön. Mittausten toteuttamiseen liittyi myös käytännön haasteita, kuten resurssien puutetta ja ohjauksen tarvetta, mikä vaikeutti niiden sujuvaa toteutusta erityisesti suurissa opetusryhmissä.

Palautteenanto näyttäytyi aineistossa tärkeänä, mutta rakenteellisesti hajanaisena osana mittausprosessia, sillä palaute annettiin pääasiassa suullisesti mittaustilanteessa eikä tuloksia juurikaan käsitelty myöhemmin oppilaiden kanssa. Opettajat korostivat tarvetta tiiviimmälle yhteistyölle kouluterveydenhuollon kanssa, jotta mittaustuloksia voitaisiin tulkita ja käyttää kokonaisvaltaisemmin. Move! -mittaustulosten käyttö liikunnanopetuksen suunnittelussa oli vaihtelevaa. Opettajat käyttivät tuloksia opetuksen suunnittelun tukena esimerkiksi yksittäisten harjoitteiden ja aktiviteettien kohdentamiseen, mutta niiden pedagoginen käyttö jäi pintatasolle eikä ulottunut syvällisemmin opetuksen suunnitteluun tai oppimisprosessin ohjaamiseen. Kokonaisuudessaan tulokset viittaavat siihen, että Move! -mittausten pedagoginen potentiaali jää osittain hyödyntämättä, sillä opettajat eivät koe niitä aidosti pedagogisesti merkitykselliseksi menetelmäksi.

Keskeinen johtopäätös on, että opettajat näkivät Move! -mittaus- ja palautejärjestelmän hallinnollisena pakollisena tehtävänä, jolloin järjestelmän tavoitteet ja sen käytännön toteutus eivät kohtaa opettajien arjessa. Move! -mittaus- ja palautejärjestelmä voisi tarjota tärkeää tietoa oppilaiden toimintakyvystä, mutta sen hyöty jää rajalliseksi resurssivaatimusten, jäykkyyden ja pedagogisen merkityksellisyyden puutteiden vuoksi. Opettajien tavat käyttää tuloksia vaihtelivat, ja mittaustietoa käytettiin lähinnä opetuksen suuntaamiseen ilman laajempaa pedagogista soveltamista. Palautteenanto jäi hajanaiseksi ja painottui mittaustilanteeseen, mikä estää tietojen käyttämisen formatiivisen arvioinnin välineenä. Kokonaisuutena Move! -mittaus- ja palautejärjestelmän potentiaali oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemisessa ei toteudu, koska tulosten pedagoginen käyttö ja jatkumon rakentaminen ovat puutteellisia.