Nuorten interpersonaalinen taitoharjoittelu masennuksen preventiona: Kokemuksia pilottitutkimuksesta

Abstract

Nuorten internalisoivat mielenterveysongelmat, kuten masennus, ovat yleistyneet Suomessa viime vuosikymmenen aikana. Mielenterveysongelmien hoitoa ja ennaltaehkäisyä varten on todettu tarve tiedolle sosiaali- ja terveyspalvelujen perustasolle soveltuvista interventioista. Tämä opinnäytetyö tutkii nuorten interpersonaalisen taitoharjoittelun (IPT-TH) vaikuttavuutta ja soveltuvuutta 6-luokkalaisilla masennuksen ennaltaehkäisyssä. Tutkimus on osa Pirkanmaan hyvinvointialueen oppilashuollossa toteutettavaa tutkimushanketta IPT-TH:sta nuorten masennuksen preventiona.

Tutkimuksen aineisto koostui 6-luokkalaisista, jotka ohjautuivat interventioon masennusoireiden seulonnan ja haastattelujen perusteella. Nuoret osallistuivat omissa kouluissaan IPT-TH-ryhmiin, joita ohjasivat oppilashuollon ammattilainen ja psykologian maisteriopiskelija. Intervention vaikuttavuuden arvioimiseksi nuoret ja nuorten vanhemmat täyttivät oirekyselylomakkeita ja läheisten ihmissuhteiden laatua arvioivan kyselyn. Vaikuttavuutta arvioitiin vertaamalla ennen interventiota mitattuja tuloksia välittömästi intervention jälkeen mitattuihin tuloksiin. Intervention soveltuvuuden arvioimiseksi nuoria, vanhempia ja ryhmänohjaajia haastateltiin ryhmien päätyttyä strukturoidusti. Haastattelut analysoitiin aineistopohjaisella temaattisella analyysilla.

Vaikuttavuutta tutkineissa mittareissa ei tämän tutkimuksen pienellä aineistolla nähty merkittäviä muutoksia. IPT-TH:n toteutettavuus oppilashuollossa oli intervention toteutuneiden käyntien pohjalta erinomainen, ja suurin osa haastatelluista ilmaisi myönteisiä kokemuksia ryhmästä, minkä perusteella interventio oli 6-luokkalaisille hyväksyttävä. Ryhmänohjaajien kokemusten pohjalta IPT-TH:n toteutusta on kuitenkin mahdollista kehittää. Sekä nuoret että vanhemmat ilmaisivat ryhmän tuottaneen ihmissuhteisiin ja interpersonaalisiin taitoihin liittyviä muutoksia ja oivalluksia, joiden perusteella IPT-TH vaikutti varhaisnuoriin tarkoituksenmukaisella tavalla.