Diagnostics of Primary Aldosteronism : The Significance of Biochemical, Anatomical and Immunohistochemical Findings
Ylänen, Antero (2026)
Ylänen, Antero
Tampere University
2026
Lääketieteen, biotieteiden ja biolääketieteen tekniikan tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine, Biosciences and Biomedical Engineering
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2026-05-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4497-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4497-9
Tiivistelmä
Primaarinen aldosteronismi (PA) on alidiagnosoitu sairaus. PA:ssa autonominen aldosteronin eritys aiheuttaa sekundaarisen verenpainetaudin, joka edistää kollageenin kertymistä, kardiovaskulaarista fibroosia, endoteelin toimintahäiriöitä, perivaskulaarista tulehdusta ja sidekudosalueita, oksidatiivistä stressiä sekä munuaisten vajaatoimintaa. Nämä muutokset edistävät kardiovaskulaaristen ja renovaskulaaristen komplikaatioiden kehittymistä. Verrattuna essentiaaliseen hypertensioon, PA:han liittyy lisääntynyt riski vasemman kammion hypertrofiaan, aivohalvaukseen, sydämen vajaatoimintaan ja eteisvärinään. Hypertensio – sekä primaarinen että sekundaarinen – on johtava sydän- ja verisuonikuolleisuuden aiheuttaja ja on merkittävä kansanterveydellinen ongelma maailmanlaajuisesti. Sekundaarinen verenpainetauti voidaan jopa parantaa, jos se diagnosoidaan riittävän aikaisin, jolloin sydän- ja verisuonikomplikaatiot voidaan estää.
Tämän väitöskirjan tavoitteena oli parantaa PA:n diagnostiikkaa tutkimalla, häiritsevätkö munuaiskystat PA:n seulontaverikokeita, arvioida PA:han liittyvien erilaisten CYP11B2 (aldosteronisyntetaasi) positiivisten löydösten esiintyvyyttä lisämunuaiskuorella ja niiden yhteyttä sydän- ja verisuonisairauksiin sekä äkkikuolemaan, sekä määrittää CYP11B2-positiivisten värjäyslöydösten esiintyminen lisämunuaiskuorella normaalissa väestössä.
Osatyössä I tutkittiin, oliko supprimoimattomalla plasman reniinillä yhteyttä munuaiskystiin, jotka havaittiin varjoainetehosteisessa tietokonetomografiassa. Munuaiskystat olivat yleinen löydös PA-potilailla ja tulokset viittaavat siihen, että tunnettujen reniiniä lisäävien tekijöiden, kuten verenpainelääkkeiden, suolarajoituksen ja munuaisvaltimon ahtauman lisäksi myös munuaiskystat voivat lisätä plasman reniinipitoisuutta ja vaikeuttaa PA:n diagnostiikkaa.
Osatyössä II arvioitiin immunohistokemiallisten CYP11B2-positiivisten löydösten yhteyttä taudin aiheuttamaan äkkikuolemaan ja sydän- ja verisuonisairauksiin. Äkkikuolleet luokiteltiin sairauden aiheuttamiin äkkikuolemiin ja ulkoisesta syystä johtuviin kuolemiin (onnettomuus, myrkytys ja itsemurha). Tulokset viittaavat siihen, että PA saattaa olla aiemmin tunnistamaton riskitekijä tautiperäiselle äkkikuolemalle. Osatyössä III arvioitiin immunohistokemiallisia CYP11B2-positiivisia löydöksiä normaalissa väestössä ulkoisen syyn vuoksi äkkikuolleilla. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että aldosteronia tuottavat mikropesäkkeet (APM, aldosterone-producing micronodule) ovat hyvin yleisiä keski-ikäisillä ja vanhemmilla aikuisilla normaaliväestössä, kun taas diffuusi CYP11B2-positiivisuus lisämunuaiskuorella oli harvinainen löydös. Totesimme myös huomattavan molemminpuolisen symmetrisyyden CYP11B2-värjäyslöydöksissä vasemman ja oikean lisämunuaiskuoren välillä.
Tämä väitöskirja tarjoaa uusia näkökulmia PA:n seulontaan, PA:n rooliin vakavana riskitekijänä sydän- ja tautiperäiselle äkkikuolemille ja CYP11B2- positiivisten lisämunuaislöydösten esiintyvyyteen normaalissa väestössä.
Tämän väitöskirjan tavoitteena oli parantaa PA:n diagnostiikkaa tutkimalla, häiritsevätkö munuaiskystat PA:n seulontaverikokeita, arvioida PA:han liittyvien erilaisten CYP11B2 (aldosteronisyntetaasi) positiivisten löydösten esiintyvyyttä lisämunuaiskuorella ja niiden yhteyttä sydän- ja verisuonisairauksiin sekä äkkikuolemaan, sekä määrittää CYP11B2-positiivisten värjäyslöydösten esiintyminen lisämunuaiskuorella normaalissa väestössä.
Osatyössä I tutkittiin, oliko supprimoimattomalla plasman reniinillä yhteyttä munuaiskystiin, jotka havaittiin varjoainetehosteisessa tietokonetomografiassa. Munuaiskystat olivat yleinen löydös PA-potilailla ja tulokset viittaavat siihen, että tunnettujen reniiniä lisäävien tekijöiden, kuten verenpainelääkkeiden, suolarajoituksen ja munuaisvaltimon ahtauman lisäksi myös munuaiskystat voivat lisätä plasman reniinipitoisuutta ja vaikeuttaa PA:n diagnostiikkaa.
Osatyössä II arvioitiin immunohistokemiallisten CYP11B2-positiivisten löydösten yhteyttä taudin aiheuttamaan äkkikuolemaan ja sydän- ja verisuonisairauksiin. Äkkikuolleet luokiteltiin sairauden aiheuttamiin äkkikuolemiin ja ulkoisesta syystä johtuviin kuolemiin (onnettomuus, myrkytys ja itsemurha). Tulokset viittaavat siihen, että PA saattaa olla aiemmin tunnistamaton riskitekijä tautiperäiselle äkkikuolemalle. Osatyössä III arvioitiin immunohistokemiallisia CYP11B2-positiivisia löydöksiä normaalissa väestössä ulkoisen syyn vuoksi äkkikuolleilla. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että aldosteronia tuottavat mikropesäkkeet (APM, aldosterone-producing micronodule) ovat hyvin yleisiä keski-ikäisillä ja vanhemmilla aikuisilla normaaliväestössä, kun taas diffuusi CYP11B2-positiivisuus lisämunuaiskuorella oli harvinainen löydös. Totesimme myös huomattavan molemminpuolisen symmetrisyyden CYP11B2-värjäyslöydöksissä vasemman ja oikean lisämunuaiskuoren välillä.
Tämä väitöskirja tarjoaa uusia näkökulmia PA:n seulontaan, PA:n rooliin vakavana riskitekijänä sydän- ja tautiperäiselle äkkikuolemille ja CYP11B2- positiivisten lisämunuaislöydösten esiintyvyyteen normaalissa väestössä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [5273]
