(Re)making Somali diaspora space in conflict : Affective conflict transportation, racialisation and everyday life in Denmark and Finland

Abstract

Tämä väitöskirja on yksinkertaisimmillaan yritys ymmärtää rauhan ja konfliktien dynamiikkaa diasporan jokapäiväisessä elämässä Tanskassa ja Suomessa asuvien somalialaistaustaisten väestöryhmien näkökulmasta. Vaikka diasporayhteisöjen, rauhan ja konfliktien välisiä yhteyksiä on tutkittu laajasti, vain harvat analyysit ovat tarkastelleet konfliktien jatkuvan läsnäolon jokapäiväisiä ja affektiivisia ulottuvuuksia diasporassa. Sekä Tanskassa että Suomessa somalialaistaustaiset ihmiset muodostavat suuren väestöryhmän. Monet heistä saapuivat pakolaisina 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa Somalian voimakkaan väkivaltaisuuden jälkeen. Tämä muuttoliikehistoria yhdistettynä maassa jatkuneeseen konfliktidynamiikkaan tarjoaa merkityksellisen lähtökohdan tutkia, miten konfliktien siirtymisprosessit koetaan diasporissa.

Tanskan ja Suomen vahvasti rodullistetut yhteiskunnalliset kontekstit luovat monimutkaisen ja tärkeän taustan näiden prosessien ymmärtämiselle. Luomalla tilaa konfliktien siirtymisen käsitteelle ja tunnistaen samalla rodullistetun väkivallan läsnäolon näissä kahdessa maassa, väitöskirja syventää diasporan intersektionaalista analyysia, joka kuvaa konfliktien siirtymisen ja kuulumisen moninaisia ja monikerroksisia vaikutuksia. Väitöskirja kiinnittää erityistä huomiota laajempien yhteiskunnallisten väkivaltaisten prosessien ja konfliktien siirtymisen affektiivisten, diskursiivisten ja materiaalisten ulottuvuuksien väliseen suhteeseen. Väitöskirjan tavoitteena on selvittää, miten nämä prosessit koetaan, miten ne ilmentyvät ja miten niiden kanssa navigoidaan arjessa.

Väitöskirja tutkii somalialaisen diasporan tiloja Tanskassa ja Suomessa keskittyen siihen, miten Somalian konflikti on läsnä ja muotoutuu uudelleen jokapäiväisessä elämässä. Väitöskirja kiinnittää erityistä huomiota siihen, miten asuinmaassa esiintyvä rodullistettu väkivalta kietoutuu näihin prosesseihin. Väitöskirjassa käytetään etnografisia menetelmiä, erityisesti ”patchwork”-etnografiaa ja affektiivista metodologiaa, jotka ovat herkkiä tutkimusprosessin muuttuville positioille ja valtarakenteille. Nämä lähestymistavat korostavat erityisesti jännityksen ja epämukavuuden hyödyntämistä reflektiivisyyden lähtökohtina tutkimuskohtaamisissa.

Väitöskirja sijoittuu diasporatutkimuksen ja kriittisen rauhan- ja konfliktitutkimuksen risteyskohtaan, ja yhdistää feministisen rauhantutkimuksen lähestymistavat ja assemblage-ajattelun. Tavoitteena on kehittää uusia tapoja käsitteellistää diasporaa jatkuvan konfliktin konteksteissa. Väitöskirja osoittaa, että yhdistämällä assemblage-ajattelun ja feministisen huomion intersektionaalisuuteen sekä affektiin syventää ymmärrystä diasporien, rauhan ja konfliktien välisistä yhteyksistä. Tämä lähestymistapa tuottaa myös näkökulmia diasporatutkimuksen keskeisiin keskusteluihin, joita leimaavat käsitteelliset ja metodologiset jännitteet.

Väitöskirja vie eteenpäin alkuperäistä affektiivisen konfliktin siirtymisen käsitettä väittäen, että affektin huomioiminen paljastaa uusia ulottuvuuksia siitä, miten konfliktit ilmenevät diasporien jokapäiväisessä elämässä. Tämä näkökulma tarjoaa hienovaraisemman ymmärryksen konfliktien emotionaalisesta, suhteellisesta ja ruumiillistuneesta läsnäolosta jokapäiväisessä elämässä. Lisäksi keskittyminen jokapäiväisyyteen tuo esiin usein piiloon jäävän ulottuvuuden diasporaa ja konflikteja koskevissa tutkimuksissa, joissa tavallisesti asetetaan etusijalle transnationaalinen mobilisointi ja muodolliset yhdistykset elettyjen ja koettujen kokemusten sijaan.

Empiirisesti väitöskirja täydentää rajallista tutkimusta siitä, miten konfliktien siirtyminen ilmenee somalialaistaustaisten ihmisten arjessa Tanskassa ja Suomessa sekä siitä, miten nämä kokemukset risteävät rodullistamisen ja toiseuttamisen kanssa. Kolme empiiristä lukua rakentuvat toistensa päälle ja jäljittävät diasporan ja konfliktien siirtymisen monimutkaista syntyä. Ensimmäisessä luvussa osoitetaan, miten moninaiset väkivallan muodot kietoutuvat diasporiin ja tuottavat erityisiä subjektiivisuuksia, arjen rajallistamista sekä epätasaisia valtasuhteita. Toisessa luvussa syvennytään konfliktien siirtymisen affektiivisiin ja materiaalisin ulottuvuuksiin diasporassa. Lisäksi luvussa kehitetään affektiivisen konfliktien siirtymisen käsite, joka osoittaa transnationaalisen konfliktidynamiikan kokemuksellisuuden ja sen muotoutumisen affektiivisten suhteiden kautta. Kolmas ja viimeinen empiirinen luku tutkii, kuinka ihmiset navigoivat ja muokkaavat näitä prosesseja jokapäiväisessä elämässään, korostaen diasporayksilöiden ja -yhteisöjen hypertietoisuutta ja jokapäiväistä poliittista toimijuutta. Se osoittaa, kuinka diaspora jatkuvasti (epä)muodostuu ja muotoutuu uudelleen vuorovaikutuksessa konfliktien ja rodullistettujen väkivaltaisten rakenteiden kanssa.

Kaiken kaikkiaan väitöskirja tarjoaa uusia käsitteellisiä, metodologisia ja empiirisiä näkemyksiä siitä, kuinka konfliktien siirtyminen koetaan, navigoidaan ja muutetaan. Se tarjoaa herkemmän käsityksen konfliktien, affektien, vallan ja diasporan välisistä kytköksistä.

This dissertation is in its simplest sense, an attempt to understand the lived experiences of peace and conflict dynamics in the everyday in diaspora space, from the perspective of Somali background populations in Denmark and Finland. While the links between diasporas, peace, and conflict have been amply studied, few analyses have examined the everyday and affective dimensions of the continued presence of conflict within diaspora spaces. In both Denmark and Finland, people of Somali background constitute large population groups, many arriving as refugees in the late 1980s and early 1990s following a period of intense violence in Somalia. This migration history, combined with ongoing conflict dynamics in the country, provides a relevant starting point for exploring how conflict transportation processes are experienced in diaspora spaces.

At the same time, the deeply racialised contexts of Denmark and Finland create a complex and important backdrop against which to understand these processes. Holding space for the notion of conflict transportation while recognising the presence of racialised violence in the two countries of residence, the dissertation develops an intersectional analysis of diaspora space that captures the multiple and layered workings of conflict transportation and belonging. It pays particular attention to the relationship between broader societal processes of violence and the affective, discursive, and material dimensions of conflict transportation, exploring how these processes are experienced, embodied, and navigated in the everyday.

The dissertation investigates Somali diaspora spaces in Denmark and Finland, focusing on how conflict in Somalia is present and reconfigured in everyday life, and paying particular attention to how racialised violence(s) in the country of residence are entangled in these processes. The dissertation employs ethnographic methods, drawing particularly on “patchwork” ethnography and an affective methodology that is sensitive to shifting positionalities and locations of power in the research process. Specifically, it highlights the use of tension and discomfort as productive entry points for reflexivity in research encounters.

Situated at the intersection of diaspora studies and critical peace and conflict studies, the dissertation combines feminist peace research approaches and assemblage thinking to develop new ways of conceptualising diaspora space in contexts of ongoing conflict. It argues that an assemblage approach, when combined with feminist attentiveness to intersectionality and affect, allows for a more encompassing understanding of the links between diasporas, peace, and conflict. This approach also works productively with the conceptual and methodological tensions that characterise key debates in diaspora research.

The dissertation advances the original concept of affective conflict transportation, arguing that attention to affect reveals new dimensions of how conflict manifest in the everyday in diaspora spaces. This perspective enables a more nuanced understanding of the emotional, relational, and embodied presence of conflict in everyday life. Moreover, the focus on the everyday provides an often-missing dimension in studies on diasporas and conflict, which have tended to prioritise transnational mobilisation and formal associations over lived and felt experiences.

Empirically, the dissertation contributes to limited research on how conflict transportation manifests in the everyday lives of Somali-background people in Denmark and Finland, and how these experiences intersect with processes of racialisation and othering. The three empirical chapters build upon one another to trace the complex production of diaspora space and conflict transportation. The first chapter shows how multiple forms of violence are entangled in diaspora spaces, producing specific subjectivities, everyday borderings, and unequal power relations. The second chapter delves into the affective and material dimensions of diaspora space and conflict transportation, developing the concept of affective conflict transportation to show how transnational conflict dynamics are deeply felt and shaped by affective relationalities. The third and final empirical chapter explores how people navigate and transform these processes in their everyday lives, highlighting the hyper-awareness, and everyday political agency of diasporic individuals and communities. It shows how diaspora space is continuously (re)made and reconfigured through interactions with conflict and racialised violent structures.

Overall, the dissertation contributes new conceptual, methodological, and empirical insights into how conflict transportation is experienced navigated and transformed, offering a more nuanced understanding of the entanglements between conflict, affect, power, and diaspora space.