Monitoimijainen yhteistyö yleisen paikan väkivaltaisuuksiin varautumisessa : Case Oulu

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee monitoimijaista yhteistyötä yleisen paikan väkivaltaisuuksiin varautumisen näkökulmasta. Väkivallan ilmeneminen julkisilla paikoilla on viime vuosina korostunut, mikä tekee ilmiöstä merkittävän ja kompleksisen yhteiskunnallisen haasteen. Ilmiön hallinta edellyttää monitoimijaista yhteistyötä, jossa yhdistyvät eri toimijoiden resurssit, osaaminen ja näkökulmat. Tutkielman tavoitteena on analysoida, miten monitoimijainen yhteistyö jäsentyy Oulun kontekstissa kunnan, hyvinvointialueen ja poliisin välillä. Tutkimuksessa tarkastellaan, millaisille rakenteille yhteistyö rakentuu, miten toimijoiden roolit ja vastuunjako määrittyvät sekä millaisia haasteita ja kehittämistarpeita yhteistyöhön liittyy. Tutkielmassa vastataan tutkimuskysymykseen ”Miten kunnan, hyvinvointialueen ja poliisin välinen yhteistyö jäsentyy monitoimijaisena yhteistyönä väkivaltaisuuksiin varautumisen kontekstissa?”. Tämän lisäksi tutkielma pyrkii tuottamaan tarkempaa tietoa yhteistyön rakenteista, haasteista sekä kehittämistarpeista seuraaviin osakysymyksiin vastaamalla: ”Miten yhteistyön rakenteet, roolit ja vastuunjako jäsentyvät toimijoiden näkökulmasta?”, ”Millaisia haasteita toimijat tunnistavat yhteistyössä?” sekä ”Millaisia kehittämistarpeita ja mahdollisuuksia toimijat tunnistavat yhteistyön rakenteissa ja käytännöissä?”.

Tutkielma sisältää sekä empiirisen kontekstin että teoreettisen viitekehyksen. Empiirisessä kontekstissa tarkastellaan turvallisuuden ilmiötä ja siihen liittyviä keskeisiä lähtökohtia – kuten kokonaisturvallisuuden, varautumisen, turvallisuussuunnittelun sekä väkivallan käsitteitä –, jotka muodostavat tulkintakehyksen tutkielman ilmiön tarkastelulle. Empiirinen konteksti toimii siltana teoreettisen viitekehyksen ja empiirisen aineiston välillä, mahdollistaen teoreettisten käsitteiden kiinnittymisen käytännön toimintaympäristöön. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu kerroksittain jäsentyvänä kokonaisuutena edeten hallintoympäristön tarkastelusta kohti yhteistyön ja toimijuuden teoreettisia mekanismeja. Lopulta teoreettinen viitekehys tarkentuu monitoimijaisen yhteistyön käsitteen määrittämiseen ja sen keskeisten ulottuvuuksien tarkasteluun.

Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineisto kerättiin puolistrukturoitujen asiantuntijahaastattelujen avulla. Aineisto kerättiin alkuvuoden 2026 aikana haastattelemalla Microsoft Teams - sovelluksen välityksellä viittä asiantuntijaa Oulun kaupungin, Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen ja Oulun poliisin organisaatioista. Tavoitteena oli muodostaa mahdollisimman kuvaava aineisto tutkielman aiheen kannalta relevanteilta asiantuntijoilta. Haastatteluaineisto litteroitiin analyysiä varten tekstimuotoon, minkä jälkeen aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Analyysin yläluokat muodostettiin teoreettisen viitekehyksen pohjalta, kun taas alaluokat muodostuivat aineistolähtöisesti.

Tutkielman tulokset osoittavat, että monitoimijainen yhteistyö väkivaltaisuuksiin varautumisessa rakentuu pääosin olemassa olevien yksittäisten yhteistyöryhmien ja -foorumeiden varaan, eikä varautumiseen ole muodostunut erillistä, systemaattisesti koordinoitua kokonaisuutta. Yhteistyö on luonteeltaan verkostomaista, hajautunutta ja osin henkilöriippuvaista. Toimijoiden roolit perustuvat pitkälti lakisääteisiin tehtäviin, mutta vastuunjako ja johtajuus näyttäytyvät osin epäselvinä. Vuorovaikutus ja luottamus toimijoiden välillä koetaan pääosin toimiviksi, mutta tiedonkulkuun, resursseihin ja rakenteelliseen organisointiin liittyy haasteita.

Tulosten perusteella voidaan päätellä, että monitoimijaisen yhteistyön toimivuus edellyttää nykyistä selkeämpiä rakenteita, vastuunjakoa ja koordinaatiota. Teoreettinen viitekehys näyttäytyy pääosin yhtenevänä käytännön havaintojen kanssa, vaikka se jäsentää yhteistyötä usein ideaalityyppisenä mallina. Tutkielmassa havaittiin kuitenkin, ettei yhteistyön toimivuus välttämättä edellytä täydellistä rakenteellista selkeyttä tai ideaalimallin toteutumista ollakseen paikallisesti onnistunutta.