Painonpudotukseen käytettävien menetelmien kustannusvaikuttavuuden arviointi

Abstract

Ylipaino ja lihavuus ovat merkittävä kansanterveydellinen ongelma, jonka on arvioitu yhä lisääntyvän tulevaisuudessa. Samalla niihin liittyvät terveysongelmat ja talousvaikutukset kuormittavat terveydenhuoltoa yhä laajemmin. Tarpeellista on siis löytää keinoja lihavuuden hoitoon ja kustannusten minimoimiseen. Vaikka lihavuuden hoitomenetelmien vaikuttavuutta on tutkittu paljon, niiden vertaileva taloudellinen arviointi on osin puutteellista.

Tämän kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, millaista tutkimusta löytyy eri hoitomuotojen kustannusvaikuttavuuksien arvioinnista ja miten ne vertautuvat toisiinsa taloudellisesta näkökulmasta. Aineiston keräämiseen käytettiin PubMed- ja Cochrane Libary -tietokantoja sekä käsinhakua. Mukaan otettiin vuosina 2019–2025 julkaistuja vertaisarvioituja tutkimuksia, joissa arvioitiin terveydenhuollon tarjoamia hoitomuotoja laatupainotettujen elinvuosien ja inkrementaalisen kustannusvaikuttavuussuhteen avulla. Kohderyhmänä olivat vähintään lievästi lihavat aikuiset. Lopulliseen tarkasteluun sisällytettiin 25 tutkimusta.

Tulosten perusteella lihavuusleikkaus osoittautui johdonmukaisesti kustannusvaikuttavamaksi menetelmäksi vaikeasti lihavien ja sairaanloisesti lihavien potilaiden hoidossa. Sekä mahalaukun ohitusleikkaus että mahalaukun kavennusleikkaus tuottivat eniten QALY-hyötyjä ja alittivat maksuhalukkuuden kynnysarvot. Uusista lihavuuslääkkeistä erityisesti semaglutidin ja tritsepatidiin havaittiin olevan kustannusvaikuttavia verrattuna elintapahoitoon ja useisiin muihin lääkkeisiin, mutta ne eivät ylittäneet leikkaushoidon kustannusvaikuttavuutta. Erittäin niukkaenerginen dieetti oli mukana vain yhdessä tutkimuksessa, eikä sillä saavutettu yhtä pysyviä tai kustannusvaikuttavia tuloksia kuin muilla menetelmillä.

Johtopäätöksenä voidaan todeta lihavuusleikkauksen olevan nykyisen tutkimustyön perusteella edelleen terveydenhuollon kustannusvaikuttavin hoitomuoto etenkin vaikeassa lihavuudessa. Lääketieteellisestä hoidosta esimerkiksi GLP-1-analogit tarjoavat lupaavan vaihtoehdon niille, joille leikkaushoito ei sovi tai joiden painoindeksi on matalampi. Näiden lääkkeiden kustannusvaikuttavuus riippuu kuitenkin vahvasti lääkkeiden kustannuksista ja hoidon kestosta. Lisää tutkimusta tarvitaan erityisesti suomalaisen terveydenhuollon näkökulmasta, sekä menetelmien pitkän aikavälin kustannuksista ja hyödyistä.