Designing Effective Textile Waste Collection Systems for Circularity: A Multi-Criteria Evaluation of Performance, Extended Producer Responsibility (EPR), and Digital Traceability

Abstract

The EU is moving toward mandatory separate collection and Extended Producer Responsibility (EPR) for textiles, but the “first-mile” of textile waste collection remains highly context-dependent and structurally constrained by declining product quality, volatile reuse markets, and uneven governance and reporting practices. This thesis addresses how post-consumer textile waste collection systems can be designed to support circularity goals, align with emerging EPR requirements, and leverage feasible digital innovation without over-engineering collection. The study develops a multi-criteria decision analysis (MCDA) framework to evaluate textile collection system archetypes across environmental, operational, economic, social, and digital criteria families. A systematic literature review is combined with an empirical case portfolio covering eight operative collection systems and three meta-level sector/network cases, complemented by two external stakeholder workshops. The empirical material is anchored in eleven semi-structured interviews and an optional pre-survey used both to elicit quantitative reference points and to support a structured feedback loop where practitioners and experts reflect on preliminary literature-based rankings. Interview and document material is analyzed through a hybrid deductive–inductive coding strategy in NVivo and translated into transparent, auditable MCDA inputs. Findings show that no single collection channel simultaneously maximizes capture, protects quality, remains economically viable, and produces credible data for accountability. Instead, effective systems are best understood as context-specific portfolio configurations that deliberately manage capture–quality–cost–data trade-offs by combining at least one high-access channel with a quality-protection mechanism, an allocation logic that stabilizes economics under EPR, and a minimum viable digital layer. The thesis specifies this minimum digital layer as routine weighing and origin tagging at handovers, standardized fate reporting at sorter/processor interfaces, simple reception-quality checks, and regular feedback loops to enable continuous improvement and enforceable EPR accountability. Implications for EPR design emphasize treating targets, fees, and reporting as an integrated package, separating reuse/preparing-for-reuse outcomes from recycling metrics, and ensuring cost coverage and inclusive governance so that targets do not create volume-only incentives or shift burdens downward to operators.

EU on etenemässä kohti pakollista tekstiilijätteen erilliskeräystä ja tuottajavastuuta (EPR), mutta tekstiilijätteen keräyslogistiikan niin sanottu ”ensimmäinen maili” on edelleen vahvasti kontekstisidonnainen ja rakenteellisesti haastava heikkenevän tuotteiden laadun, käytettyjen tekstiilien markkinoiden ailahtelevuuden sekä ohjauksen ja raportointikäytäntöjen epäsäännöllisyyden vuoksi. Tässä diplomityössä tarkastellaan, miten kotitalousperäisten poistotekstiilien keräysjärjestelmät voidaan suunnitella tukemaan kiertotaloustavoitteita, vastaamaan kehittyviä tuottajavastuuvaatimuksia ja hyödyntämään digitaalista innovaatiota ilman keräyksen ylisuunnittelua. Tutkimuksessa kehitetään monikriteerinen päätösanalyysi (MCDA) -arviointikehys, jonka avulla arvioidaan tekstiilien keräysjärjestelmäarkkityyppejä ympäristöllisten, operatiivisten, taloudellisten, sosiaalisten ja digitaalisten kriteeriryhmien perusteella. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus yhdistetään empiiriseen case-portfolioaineistoon, joka kattaa kahdeksan operatiivista keräysjärjestelmätapausta ja kolme metatason toimija-/verkostotapausta sekä kaksi ulkoista sidosryhmätyöpajaa. Empiirinen aineisto perustuu yhdentoista puolistrukturoidun haastattelun kokonaisuuteen ja vapaaehtoiseen esitietokyselyyn, jota hyödynnetään sekä kvantitatiivisten viitearvojen keräämiseen että strukturoidun palautesilmukan tukemiseen, jossa käytännön toimijat kommentoivat alustavia kirjallisuuspohjaisia keräysjärjestelmien vertailuja. Haastattelu- ja dokumenttiaineisto analysoidaan NVivo-ohjelmistossa hybridi-deduktiivisen koodausstrategian avulla ja muunnetaan läpinäkyviksi ja auditoitaviksi MCDA-syötetiedoiksi. Tulokset osoittavat, ettei mikään yksittäinen keräyskanava samanaikaisesti maksimoi saantoa, suojaa laatua, pysy taloudellisesti kestävänä ja tuota luotettavaa datapohjaa vastuullisuuden varmistamiseksi. Sen sijaan toimivimmat ratkaisut ovat kontekstikohtaisia portfoliokokoonpanoja, joissa saanto–laatu–kustannus–data välisiä kompromisseja hallitaan yhdistämällä vähintään yksi helposti saavutettava keräyskanava laadun suojausmekanismiin, tuottajavastuun alla taloutta vakauttavaan kustannusten jako logiikkaan sekä vähimmäistason digitaaliseen kerrokseen. Työ määrittelee tämän vähimmäisdigitaalisen kerroksen rutiininomaisiksi käytännöiksi, kuten säännölliset punnitukset ja alkuperämerkinnät luovutusten yhteydessä, standardoidut kohtaloraportoinnit lajittelun ja jatkokäsittelyn rajapinnoissa, yksinkertaiset laadun vastaanottotarkastukset sekä säännölliset palautesilmukat jatkuvan parantamisen ja valvottavan raportoinnin mahdollistamiseksi. Tuottajavastuun suunnittelun johtopäätökset korostavat tavoitteiden, maksujen ja raportoinnin käsittelyä yhtenä integroituna kokonaisuutena, uudelleenkäytön sekä uudelleenkäytön valmistelun tulosten erottamista kierrätysmittareista sekä kustannusten kattavuuden ja osallistavan hallinnan varmistamista, jotta järjestelmän tavoitteet eivät luo pelkästään keräysvolyymiin perustuvia kannustimia tai siirrä rasitteita kohtuuttomasti alaspäin operatiivisille toimijoille.