Kokemuksen käsitteellisyys ja subjektiivisuus : John McDowellin ja Dan Zahavin kantojen vertailua

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan kysymystä kokemuksen käsitteellisyydestä. Tutkielmassa vertaillaan John McDowellin konseptualismia ja Dan Zahavin nonkonseptualismia. McDowellin konseptualistisen kannan mukaan kokemuksen sisällöt ovat jaettavia käsitteellisiä sisältöjä, kun taas Zahavin nonkonseptualistisen kannan mukaan subjektiivinen kokemus on sellaisenaan muiden tavoittamattomissa. Tutkielmassa kysytään, missä määrin McDowellin ja Zahavin kantojen erot ovat vain terminologisia, ja mitkä ovat todellisia eroja kantojen välillä. Sekä McDowellin konseptualismille että Zahavin nonkonseptualismille on hyviä perusteita. McDowellin kanta pyrkii vastaamaan kysymykseen mielen ja maailman rationaalisesta suhteesta ja empiiristen uskomusten oikeuttamisesta ja onnistuu tässä melko hyvin. Zahavi puolestaan muotoilee fenomenologisesti uskottavan kannan tietoisuuden luonteesta. Zahavin kanta on kuitenkin altis annetun myytille, jonka McDowellin konseptualismi välttää.

John McDowell esitti tunnetun konseptualistisen kantansa vuonna 1994 kirjassaan Mind and World. McDowellin mukaan kantilainen spontaanisuus ja siihen kuuluvat käsitteelliset kyvyt konstituoivat kokemusta. Käsitteellisesti rakentunut maailma ilmenee subjektille kokemuksessa. Näkemyksen mukaan rationaalisen eläimen aistimellisuus ja toiminta on läpikotaisin käsitteellisten kykyjen kyllästämää. Rationaalisen eläimen elämää määrittää toinen luonto, johon kuuluu tavallisen kasvatuksen eli Bildungin myötä saavutettu spontaanisuus ja käsitteelliset kyvyt. McDowellin kantilainen konseptualismi pyrkii välttämään epätyydyttävän valinnan annetun myytin ja koherentismin väliltä. Lisäksi McDowell pyrkii naturalisoimaan spontaanisuuden toisen luonnon naturalismin avulla.

Dan Zahavi edustaa nonkonseptualistista kantaa tietoisuuden ja kokemuksen rakenteesta. Zahavin mukaan tietoisuuden virtaa määrittää esireflektiivinen ei-käsitteellinen rakenne, joka on aina läsnä kokemuksessa. Sama ei-käsitteellinen rakenne on läsnä myös tietoisissa tiloissa, joissa on käsitteellistä sisältöä. Tietoisuutta luonnehtii ensimmäisen persoonan omistajuus, joka merkitsee sitä, että tietoinen tila ja eletty kokemus on aina erityisellä tavalla oma ja sellaisenaan muiden tavoittamattomissa. Zahavin mukaan tietoisille olennoille merkitykset ilmenevät ensisijaisesti toiminnallisina merkityksinä ja vasta toissijaisesti perusteiden ja uskomusten oikeuttamisen kontekstin käsitteellisinä merkityksinä.

McDowellin ja Zahavin näkemykset mielen ja maailman suhteesta kokemuksessa ovat monilta osin yhtenevät. Kumpikin heistä kannattaa näkemystä, jossa kysymykset mentaalisista sisällöistä koskevat persoonallisen tason sisältöjä eli tietoiselle subjektille ilmeneviä sisältöjä. Molempien kannat objektitietoisuudesta ja intentionaalisuudesta ovat välittömiä, eli niissä ei ole välittäviä tekijöitä mielen ja maailman välillä. Kokemuksen sisältö on maailmallinen objekti aina jollakin erityisellä tavalla välittömästi tavoitettuna. Näkemysten keskeiseksi eroksi hahmottuu se, onko subjektiivisuus, intentionaalisuus ja fenomenaalisuus rakenteeltaan ei-käsitteellistä vai läpikotaisin käsitteellistä, kun käsitteellisyys ymmärretään subjektien välisenä jaettavuutena.