Poliittinen polarisaatio yläkoulussa : Koulun ammattilaisten näkemyksiä vastakkainasetteluista ja niihin puuttumisen mahdollisuuksista

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen yläasteella työskentelevien koulun ammattilaisten näkemyksiä vastakkainasetteluista ja niihin puuttumisen mahdollisuuksista. Tutkimuskysymykseni ovat, millaisia vastakkainasetteluja koulun ammattilaiset kohtaavat yläkoulun arjessa ja miten vastakkainasetteluihin on mahdollista puuttua. Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnän poliittista polarisaatiota koskevia tutkimuksia. Poliittisesta polarisaatiosta puhutaan yhä enemmän tutkimuksissa ja julkisissa keskusteluissa, ja sen on todettu lisääntyvän monissa länsimaissa. Käsitteellä on perinteisesti kuvattu poliittisten mielipiteiden ja arvojen jakautumista ja kärjistymistä kansan keskuudessa. Määritelmää on laajennettu poliittisen polarisaation ideologisella, affektiivisella, episteemisellä ja moraalisella ulottuvuudella. Ideologinen polarisaatio tarkoittaa poliittisten puolueiden ja ihmisten välistä ideologista etääntymistä. Affektiivinen polarisaatio kuvaa negatiivista vastakkainasettelua, ”me vastaan he” -ajattelua eri mieltä olevien ryhmien välillä. Episteeminen polarisaatio tarkoittaa tiedon kulutuksen ja tiedon lähteiden jakautumista kansan kesken. Viimeisenä moraalinen polarisaatio kuvaa moraalisten kantojen etääntymistä toisistaan.

Poliittisen polarisaation ajureita ovat erityisesti eriarvoisuuden kasvu ja epävarmaksi koettu tulevaisuus. Tällaisina aikoina ryhmäidentiteetit ovat yhä tärkeimpiä ja turvaa voidaan hakea äärimmäisistäkin ideologioista. Varsinkin äärioikeistolaiset ja autoritaariset ideologiat ovat yleistyneet. Lisäksi monipuolistunut ja verkottunut media lisää tunteisiin perustuvia vastakkainasetteluja. Nämä kehityskulut rapauttavat erityisesti demokraattisen yhteiskunnan arvoja, joihin kuuluvat yhdenvertaisuus, oikeudenmukaisuus ja vapaus. Varsinkin erilaiset vähemmistöryhmät kohtaavat enenevissä määrin vihaa ja vastustusta, mikä heikentää heidän oikeuksiaan. Aiempien tutkimusten perusteella poliittinen polarisaatio vaikuttaa myös kouluihin. Vastakkainasettelut näkyvät koulun arjessa esimerkiksi nuorten koventuneissa asenteissa ja niiden jakautumisessa sukupuolen perusteella. Taustatekijänä pidetään erityisesti sosiaalisen median tunteisiin ja vastakkainasetteluihin perustuvaa logiikkaa. Vastakkainasettelut tulevat osaksi koulun arkea myös jakavien ja kiistanalaisten, usein yhdenvertaisuuteen liittyvien, aiheiden käsittelyssä. Koulun opetuksen sisältöihin pyritään vaikuttamaan ja koulun ammattilaisilta vaaditaan puolueettomuutta kiistanalaisten aiheiden käsittelyssä. Koulu kuitenkin nähdään poliittiselta polarisaatiolta suojaavana tekijänä, sillä se tuo yhteen kokonaiset ikäryhmät ja opetussuunnitelman arvot ohjaavat toisten kunnioittamiseen ja rauhanomaiseen yhteiseloon.

Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu koulun ammattilaisille suunnatun verkkokyselyn avovastauksista, joita analysoin teoriaohjaavalla ja laadullisella sisällönanalyysillä. Tutkielmani tulokset osoittavat, että vastakkainasettelut näkyvät yläkoulun arjessa oppilaiden asenteissa, koulun ilmapiirissä ja koulun ammattilaisten puuttumiskeinoissa. Oppilaiden arvot ja asenteet vaikuttavat koventuneen, mikä näkyy syrjivinä puheina ja asenteina, kuten rasismina ja naisvihana. Erityisesti pojat ilmentävät tällaisia asenteita. Yhdenvertaisuuteen liittyvien aiheiden lisäksi monet elämäntapoihin ja valintoihin liittyvät aiheet, kuten kasvisruokailu, jakavat mielipiteitä. Vastakkainasettelut tulevat näkyväksi vuorovaikutuksessa siten, että tietynlaista, kärjistävää puhetapaa pidetään dominoivien oppilaiden toimesta tavoiteltavana ja rakentavaa puhetapaa väheksytään. Yhdenvertaisuutta vastustavien oppilaiden valta luokkahuoneessa vaikuttaa siihen, etteivät kaikki voi osallistua ja oppia yhdenvertaisesti. Viimeisenä vastakkainasettelut tulevat esiin puuttumiskeinoissa. Puuttuminen tällaisiin haitallisiin vastakkainasetteluihin tuntuu olevan puhetta ja välitöntä puuttumista. Laajemmalle arvo- ja demokratiakasvatukselle ei kuitenkaan ole tarpeeksi aikaa eikä koululla ole yhteistä linjaa puuttumiskeinoista. Lisäksi yhteistyö huoltajien kanssa koetaan tärkeäksi, mutta joskus haastavaksi. Jotkut huoltajat eivät tunnu välittävän nuoren käytöksestä, ja jotkut tuntuvat puuttuvan liiaksikin koulun opetukseen. Viimeisenä koulun ammattilaiset peräänkuuluttavat yhteiskunnan vastuuta eriarvoisuuden kitkemisessä, sosiaalisen median vaikutusten huomioimisessa ja terveellisten roolimallien luomisessa pojille.