Turvallisuuden ja historian jatkumo kansainvälisen politiikan murroksessa: Kriittinen diskurssianalyysi Naton turvallisuuskäsitysten muutoksesta vuosina 1991-2022

Abstract

Turvallisuus on aikaan, paikkaan ja valtasuhteisiin sidottu käsite. On tärkeää, ettei turvallisuutta kuitenkaan tarkastella vain vallitsevan tilanteen ehdoilla, vaan että turvallisuuskäsitysten muutoksia ja niiden yhteiskunnallisia vaikutuksia arvioidaan kriittisesti sekä pitkäjänteisesti. Tämä tutkielma tarkastelee turvallisuuden käsitettä aikana, jolloin kiristynyt kansainvälinen tilanne tekee vallitsevien turvallisuusdoktriinien kriittisestä arvioinnista erityisen ajankohtaista. Näistä lähtökohdista käsin tutkielman tarkastelukohteeksi valikoitui Nato, jonka poliittissotilaallinen luonne tarjoaa hedelmällisen maaperän tarkastella turvallisuuskäsitysten muotoutumista suhteessa ympäröivään globaaliin turvallisuuspolitiikkaan.

Tutkielman tutkimuskysymyksenä on, miten turvallisuus käsitetään Naton strategisissa dokumenteissa vuosina 1991–2022. Tätä taustaa vasten tutkimusongelmana on selvittää, miten kansainvälisen turvallisuuspoliittisen tilanteen muutokset näkyvät Naton turvallisuusdiskurssissa. Tutkielman primääriaineisto koostuu Naton strategisista konsepteista vuosina 1991, 2010 ja 2022. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat turvallisuustutkimuksen kaksi koulukuntaa neorealismi ja feministinen turvallisuusteoria. Nämä teoriat luovat yhdessä tutkielman teoreettiset ideaalityypit, joiden kautta Naton turvallisuuskäsityksiä tarkastellaan. Teorioiden rinnalle nostan käsitteet valtiokeskeinen ja inhimillinen turvallisuus, joiden kautta Naton turvallisuusdiskurssin muutoksia tarkastellaan.

Tarkastelun metodologisena välineenä toimii kriittinen diskurssianalyysi. Tutkielma vastaa siihen, millaisia Naton turvallisuusdiskurssit ovat ja miten ne muuttuvat kansainvälisen politiikan murrosten myötä. Samalla tutkielma pyrkii osoittamaan, millaisia hegemonisia elementtejä diskurssit sisältävät ja miten ne rajautuvat suhteessa vaihtoehtoisiin turvallisuuskäsityksiin. Analyysiosuus tarjoaa strategisten dokumenttien ohelle historiallispoliittisen katsauksen, joka pyrkii taustoittamaan konseptien aikakausien poliittisia murroskohtia.

Tutkielma osoittaa, että turvallisuus ei ole dikotominen joko-tai-käsite, vaan elastinen ympäristönsä vaikutuksessa muotoutuva monitasoinen ja dynaaminen ilmiö, joka toimii vuorovaikutteisessa suhteessa tarkastelukohteen kanssa. Naton strategisten asiakirjojen turvallisuusdiskurssien muutoksia voidaan pitää osoituksena siitä, että hegemonian käsite on joustava. Naton sisäänrakennettu valtiokeskeisyyden ydindiskurssi mukautuu vuorovaikutuksessa kansainvälisen politiikan murrokseen, mikä laajentaa instituution turvallisuuskäsitystä. Tämä antaa kuvan turvallisuuden jatkumosta, jossa käsitys turvallisuudesta ei ole staattinen. Tulokset tarjoavat pohjan jatkotutkimukselle instituutioiden ja valtioiden turvallisuuskäsitysten joustavuudesta ja muotoutumisesta.