Raitio- ja bussiliikenteen yhteiskaistojen riskien tunnistaminen ja hallinta : Case Turun raitiotie

Abstract

Raitioliikenteen häiriöttömän kulun varmistamiseksi raitioliikenne tulisi erottaa muista kulkumuodoista omille kaistoille tai väylille. Turun raitiotien suunnittelussa on kuitenkin tunnistettu tarve tietyissä rajallisissa katutilan kohteissa käyttää raitiovaunu- ja bussiliikenteelle yhteisiä kaistoja. Yhteiskaistoilla pyritään varmistamaan raitioliikenteen sujuvuuden lisäksi bussien liikennöinnin sujuvuus. Yhteiskaistoille voidaan toteuttaa yhteiset pysäkit raitio- ja bussiliikenteelle, mikä sujuvoittaa vaihtoja kulkumuotojen välillä.

Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa raitio- ja bussiliikenteen yhteiskaistoihin liittyviä riskejä sekä löytää keinoja tunnistettujen riskien hallitsemiseksi. Lisäksi tutkimuksessa tunnistettiin Turkuun suunnitteilla oleviin yhteiskaistoihin liittyviä riskejä. Koska Suomessa on vain muutamia raitio- ja bussiliikenteen yhteiskaistoja, päädyttiin tutkimuksessa tarkastelemaan myös joukkoliikennekatuja, koska niihin liittyvät riskit ovat osittain yhteneväiset yhteiskaistojen kanssa. Tutkimuksessa siten vertailtiin myös yhteiskaistoihin ja joukkoliikennekatuihin liittyviä riskejä.

Tutkimuksen päätutkimusmenetelmiä ovat kirjallisuuskatsaus sekä asiantuntijahaastattelut. Kirjallisuuskatsauksessa syvennytään suomalaisten raitiotiekaupunkien suunnitteluohjeisiin sekä Turun raitiotien yleis- ja toteutussuunnitelmiin. Vertailukohtana käytettiin etenkin Tampereen raitiotiejärjestelmää. Asiantuntijoina haastateltiin raitioliikenteen parissa Helsingissä, Tampereella ja Göteborgissa työskenteleviä ammattilaisia. Täydentävinä tutkimusmenetelminä työssä on käytetty Tampereen joukkoliikennekaduilla tapahtuneiden onnettomuuksien ja vaaratilanteiden analysointia sekä työpajatyöskentelyä.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että yhteiskaistoihin ja joukkoliikennekatuihin liittyvät riskit ovat pääosin vähäisiä tai kohtalaisia. Joukkoliikennekaduilla riskit tunnistettiin aavistuksen suuremmiksi, kuin yhteiskaistoilla. Merkittävämmäksi riskiksi tunnistettiin joukkoliikennekaduilla tapahtuvat ohitustilanteet pysäkille pysähtyneistä raitiovaunuista. Ohitukset altistavat etenkin katua ylittävät jalankulkijat onnettomuusriskeille. Muuten tunnistetut riskit ovat hyvin hallittavissa hyvällä suunnittelulla, raitiovaunun- ja bussinkuljettajien koulutuksella sekä kansalaisvalistuksella. Riskit ovat suurimmillaan talvella sekä ensimmäisen liikennöintivuoden aikana. Turun raitiotien alustavissa katusuunnitelmissa on tunnistettavissa samanlaisia riskipaikkoja, kuin Tampereen raitiotiellä.

Tutkimuksessa keskityttiin joukkoliikennekatuihin pääosin suomalaisesta näkökulmasta. Vaikka joukkoliikennekatuihin liittyvät riskit ovat osin samoja kuin yhteiskaistoilla, tulisi yksinomaan yhteiskaistojen osalta tutkia muista maista saatuja kokemuksia. Turun raitiotien jatkosuunnittelussa tulee kiinnittää huomiota etenkin yhteiskaistojen ja joukkoliikennekatujen mitoitukseen ja geometriaan sekä etsittävä keinoja, joilla voisi estää pysäkille pysähtyneiden raitiovaunujen ohituksia.

To ensure the smooth flow of tram traffic, tramways should be separated from other modes of transport into dedicated lanes. However, during the planning of the Turku tramway, several locations with limited street space have been identified where it would be necessary for trams and buses to share lanes. Shared lanes aim to ensure the smooth flow of the tram and bus traffic. Shared stops for both modes of transport can be implemented on shared lanes.

The aim of the study is to identify risks related to shared tram and bus lanes and to find ways to manage the identified risks. In addition, risks associated with the shared lanes planned for Turku were examined. Since there are only a few shared tram and bus lanes in Finland, the study also examined public transport streets, as the risks associated with them are partly similar to those of shared lanes. Therefore, the study compared the risks associated with shared lanes and public transport streets.

The main research methods of the study are a literature review and expert interviews. The literature review focused on planning guidelines used in Finnish tramway cities as well as the general and implementation plan of the Turku tramway. The Tampere tramway system was used as a key reference case. Experts working in the field of tram transport in Helsinki, Tampere and Gothenburg were interviewed. The study used additional research methods such as the analysis of accidents and hazardous situations that occurred on Tampere public transport streets and workshop-based work.

Based on the study, it can be concluded that the risks associated with shared lanes and public transport streets are mainly low or moderate. On public transport streets, the risks were identified as slightly higher than on shared lanes. The most significant risk was identified as overtaking situations involving trams stopped at stops on public transport streets. Overtaking exposes pedestrians crossing the street to accident risks. Otherwise, the identified risks can be effectively managed through good planning, training of tram and bus drivers, and with an increase of general awareness. The risks are highest in winter and during the first year of operation. The preliminary street plans for the Turku tramway identify similar risk areas as those on the Tampere tramway.

The study focused on public transport streets mainly from a Finnish perspective. Although the risks associated with public transport streets are partly similar to those related to shared lanes, experiences from other countries should be studied exclusively regarding shared lanes. In the further planning of the Turku tramway, particular attention should be paid to the design dimensions and geometry of shared lanes and public transport streets, and methods should be sought to prevent the overtaking of trams stopped at stops.