Kansallisen tohtorikoulutuspilotin seurannan ja arvioinnin tutkimushanke : 2. edistymisraportti
Kivistö, Jussi; Lilja, Erika; Kosonen, Jonna; Muhonen, Reetta; Pekkola, Elias; Siekkinen, Taru; Tirronen, Jarkko; Virtanen, Anne; Virtanen, Minni; Matikainen, Minni (2026)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Tampereen yliopisto
2026
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4503-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4503-7
Tiivistelmä
Kansallinen tohtorikoulutuspilotti on opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) 2024–2027 rahoittama ja yliopistojen toteuttama tutkijankoulutuksen laajennus, jossa rahoitetaan yhteensä 1000 uuttaa määräaikaista väitöskirjatutkijan työsuhdetta. OKM on tilannut Tampereen yliopiston ja Jyväskylän yliopiston muodostamalta tutkimus- ja asiantuntijaryhmältä kansallisen tohtorikoulutuspilotin seurannan ja arvioinnin tutkimushankkeen, jonka tavoitteena on tieteellisen tutkimuksen keinoin arvioida tohtorinkoulutuspilotin edistymistä ja onnistumista sen tavoitteisiin nähden osana käynnissä olevia tutkijankoulutuksen kehittämisen toimia aikavälillä 2024–2027. Osana arviointia julkaistaan vuosina 2025, 2026 ja 2027 edistymisraportit. Lisäksi vuoden 2028 huhtikuussa julkaistaan arvioinnin loppuraportti.
Tämä raportti on järjestyksessään toinen edistymisraportti. Raportin ohella julkaistaan samanaikaisesti ”Jatkotutkinto-opiskelijan opiskeluoikeus ja koulutusvaiheiden integraatio” -erillisraportti, jossa tarkastellaan jatkotutkintokoulutuksen opiskeluoikeuden sääntelyä ja jatko‑ ja perustutkintokoulutuksen integraatiota ensisijaisesti oikeudellisesta näkökulmasta. Mainitun raportin arviointihavainnot on huomioitu tämän raportin johtopäätöksissä ja suosituksissa.
Kansallinen tohtorikoulutuspilotti on arvioinnin perusteella käynnistänyt tai nopeuttanut useita muutoksia suomalaisessa tohtorikoulutuksessa. Pilotin vaikutukset ulottuvat yksittäisiä pilottialoja laajemmalle koko tohtorikoulutusjärjestelmään, ja monet uudistukset ovat toteutuneet samanaikaisesti yliopistojen omien kehittämistoimien kanssa.
Yliopistot ovat onnistuneet täyttämään kaikki pilotin väitöskirjatutkijapaikat vuosina 2024–2025. Pilottien väitöskirjatutkijoiden joukossa on merkittävästi muiden kuin Suomen tai EU/ETA-maiden kansalaisia. Tämä korostaa työllistymisen merkitystä osaamisen huoltovarmuuden näkökulmasta: kansallisten tavoitteiden toteutuminen edellyttää, että piloteista valmistuvat työllistyvät Suomeen osaamistaan vastaaviin tehtäviin.
Yliopistot ovat toteuttaneet tai toteuttamassa useita tohtorikoulutuksen järjestämiseen liittyviä uudistuksia. Tohtorikoulutuksessa on siirrytty kevyempiin tutkintovaatimuksiin ja nopeampiin prosesseihin. Vaadittujen opintopisteiden vähimmäisvaatimuksia ja artikkeliväitöskirjojen julkaisumäärävaatimuksia on alennettu sekä esitarkastukseen liittyviä vaiheita nopeutettu. Samalla ohjausta ja seurantaa on systematisoitu sekä digitaaliset seurantajärjestelmät ovat yleistymässä. Tohtorikoulutuksen koordinointia on monissa yliopistoissa keskitetty yliopistotasolle. Tavoitteena on käytäntöjen yhtenäistäminen, prosessien läpinäkyvyys ja tohtorikoulutuksen tehokkuus. Käytännöissä on kuitenkin edelleen vaihtelua yliopistojen ja tieteenalojen välillä, mikä osittain johtuu tieteenalakohtaisista erityispiirteistä.
Sektorien välistä liikkuvuutta yliopistojen, yritysten, tutkimuslaitosten ja julkisen sektorin välillä on vahvistettu rakenteellisesti. Hyviä käytänteitä ja malleja löytyy etenkin niistä yliopistoista ja piloteista, joissa liikkuvuus on sisällytetty pysyviin rakenteisiin ja joissa sektorirajat ylittävä vuorovaikutus on järjestelmällistä ja seurattua. Toimintaympäristön muutokset kuitenkin rajoittavat kansainvälistä liikkuvuutta. Pakotteet, tietoturvavaatimukset ja rekrytointirajoitteet ovat kaventaneet yhteistyömahdollisuuksia ja lisänneet hallinnollista kuormitusta. Tästä huolimatta kansainväliset verkostot ja yhteistyö ovat edelleen keskeisiä tohtorikoulutuksen laadun ja uramahdollisuuksien kannalta.
Suomen korkeakoulutusjärjestelmään ei sisälly jatkotutkintojen ajallista rajaamista koskevaa sääntelyä, mikä on johtanut yliopistokohtaisiin käytäntöihin, kuten passiivirekisterien käyttöönottoon. Suuri osa yliopistojen edustajista kannattaa jatkotutkinto-opiskelijan opiskeluoikeuden rajaamista, mutta samalla tuodaan esille, että sääntelyn tulisi olla joustavaa ja jättää yliopistoille harkintavaltaa. Opiskeluoikeuden rajaaminen herättää myös huolia byrokratian lisääntymisestä ja opiskelijoiden eriarvoisuudesta, erityisesti osa-aikaisesti opiskelevien osalta. Kansainvälisesti tarkasteltuna opiskeluoikeutta rajataan esimerkiksi enimmäisajalla ja asettamalla jatko-opiskelijalle velvoitteita edetä opinnoissaan. Mahdollisessa suomalaisessa ratkaisussa keskeisiä kysymyksiä ovat sääntelyn tarkoitus, joustomekanismit ja opiskelijoiden oikeusturva.
Pilottien osalta maisteri- ja tohtoriopintojen integraatio ei ole keskeinen kysymys, koska lähes kaikilla väitöskirjatutkijoilla oli maisterintutkinto ennen pilotin alkua. Laajemmin tarkasteltuna integraatiomalleja on yliopistoissa kuitenkin jo käytössä. Voimassa oleva erivapaussääntely mahdollistaa joustavan siirtymän maisterivaiheesta tohtoriopintoihin, mutta sen käyttö on ollut yliopistoissa varovaista ja sääntelyä pidetään tulkinnanvaraisena. Täsmennystarpeita on tunnistettu, jotta järjestelmä olisi selkeämpi sekä opiskelijoille että yliopistoille.
Pilotti tukee tohtoreiden työllistymistä eri sektoreille erityisesti työelämäyhteyksien, mentoroinnin, uraohjauksen ja TKI-ekosysteemien kautta. Väitöskirjatutkijoilla on usein jo aiempaa työkokemusta tutkimus- ja kehitystehtävistä, mikä voi helpottaa siirtymää työmarkkinoille. Työllistymisen edellytyksissä on kuitenkin epätasapainoa: yksityinen sektori on paremmin kytkeytynyt rakenteisiin kuin julkinen hallinto. Ulkomaisten tutkijoiden työllistymistä rajoittaa myös kotimaisten kielten osaaminen, sillä vain pieni osa heistä on sisällyttänyt kieliopintoja tohtoriopintoihinsa.
Kansallisen tohtorikoulutuspilotin seurannan ja arvioinnin pohjalta esitetään muutamia suosituksia.
Tämä raportti on järjestyksessään toinen edistymisraportti. Raportin ohella julkaistaan samanaikaisesti ”Jatkotutkinto-opiskelijan opiskeluoikeus ja koulutusvaiheiden integraatio” -erillisraportti, jossa tarkastellaan jatkotutkintokoulutuksen opiskeluoikeuden sääntelyä ja jatko‑ ja perustutkintokoulutuksen integraatiota ensisijaisesti oikeudellisesta näkökulmasta. Mainitun raportin arviointihavainnot on huomioitu tämän raportin johtopäätöksissä ja suosituksissa.
Kansallinen tohtorikoulutuspilotti on arvioinnin perusteella käynnistänyt tai nopeuttanut useita muutoksia suomalaisessa tohtorikoulutuksessa. Pilotin vaikutukset ulottuvat yksittäisiä pilottialoja laajemmalle koko tohtorikoulutusjärjestelmään, ja monet uudistukset ovat toteutuneet samanaikaisesti yliopistojen omien kehittämistoimien kanssa.
Yliopistot ovat onnistuneet täyttämään kaikki pilotin väitöskirjatutkijapaikat vuosina 2024–2025. Pilottien väitöskirjatutkijoiden joukossa on merkittävästi muiden kuin Suomen tai EU/ETA-maiden kansalaisia. Tämä korostaa työllistymisen merkitystä osaamisen huoltovarmuuden näkökulmasta: kansallisten tavoitteiden toteutuminen edellyttää, että piloteista valmistuvat työllistyvät Suomeen osaamistaan vastaaviin tehtäviin.
Yliopistot ovat toteuttaneet tai toteuttamassa useita tohtorikoulutuksen järjestämiseen liittyviä uudistuksia. Tohtorikoulutuksessa on siirrytty kevyempiin tutkintovaatimuksiin ja nopeampiin prosesseihin. Vaadittujen opintopisteiden vähimmäisvaatimuksia ja artikkeliväitöskirjojen julkaisumäärävaatimuksia on alennettu sekä esitarkastukseen liittyviä vaiheita nopeutettu. Samalla ohjausta ja seurantaa on systematisoitu sekä digitaaliset seurantajärjestelmät ovat yleistymässä. Tohtorikoulutuksen koordinointia on monissa yliopistoissa keskitetty yliopistotasolle. Tavoitteena on käytäntöjen yhtenäistäminen, prosessien läpinäkyvyys ja tohtorikoulutuksen tehokkuus. Käytännöissä on kuitenkin edelleen vaihtelua yliopistojen ja tieteenalojen välillä, mikä osittain johtuu tieteenalakohtaisista erityispiirteistä.
Sektorien välistä liikkuvuutta yliopistojen, yritysten, tutkimuslaitosten ja julkisen sektorin välillä on vahvistettu rakenteellisesti. Hyviä käytänteitä ja malleja löytyy etenkin niistä yliopistoista ja piloteista, joissa liikkuvuus on sisällytetty pysyviin rakenteisiin ja joissa sektorirajat ylittävä vuorovaikutus on järjestelmällistä ja seurattua. Toimintaympäristön muutokset kuitenkin rajoittavat kansainvälistä liikkuvuutta. Pakotteet, tietoturvavaatimukset ja rekrytointirajoitteet ovat kaventaneet yhteistyömahdollisuuksia ja lisänneet hallinnollista kuormitusta. Tästä huolimatta kansainväliset verkostot ja yhteistyö ovat edelleen keskeisiä tohtorikoulutuksen laadun ja uramahdollisuuksien kannalta.
Suomen korkeakoulutusjärjestelmään ei sisälly jatkotutkintojen ajallista rajaamista koskevaa sääntelyä, mikä on johtanut yliopistokohtaisiin käytäntöihin, kuten passiivirekisterien käyttöönottoon. Suuri osa yliopistojen edustajista kannattaa jatkotutkinto-opiskelijan opiskeluoikeuden rajaamista, mutta samalla tuodaan esille, että sääntelyn tulisi olla joustavaa ja jättää yliopistoille harkintavaltaa. Opiskeluoikeuden rajaaminen herättää myös huolia byrokratian lisääntymisestä ja opiskelijoiden eriarvoisuudesta, erityisesti osa-aikaisesti opiskelevien osalta. Kansainvälisesti tarkasteltuna opiskeluoikeutta rajataan esimerkiksi enimmäisajalla ja asettamalla jatko-opiskelijalle velvoitteita edetä opinnoissaan. Mahdollisessa suomalaisessa ratkaisussa keskeisiä kysymyksiä ovat sääntelyn tarkoitus, joustomekanismit ja opiskelijoiden oikeusturva.
Pilottien osalta maisteri- ja tohtoriopintojen integraatio ei ole keskeinen kysymys, koska lähes kaikilla väitöskirjatutkijoilla oli maisterintutkinto ennen pilotin alkua. Laajemmin tarkasteltuna integraatiomalleja on yliopistoissa kuitenkin jo käytössä. Voimassa oleva erivapaussääntely mahdollistaa joustavan siirtymän maisterivaiheesta tohtoriopintoihin, mutta sen käyttö on ollut yliopistoissa varovaista ja sääntelyä pidetään tulkinnanvaraisena. Täsmennystarpeita on tunnistettu, jotta järjestelmä olisi selkeämpi sekä opiskelijoille että yliopistoille.
Pilotti tukee tohtoreiden työllistymistä eri sektoreille erityisesti työelämäyhteyksien, mentoroinnin, uraohjauksen ja TKI-ekosysteemien kautta. Väitöskirjatutkijoilla on usein jo aiempaa työkokemusta tutkimus- ja kehitystehtävistä, mikä voi helpottaa siirtymää työmarkkinoille. Työllistymisen edellytyksissä on kuitenkin epätasapainoa: yksityinen sektori on paremmin kytkeytynyt rakenteisiin kuin julkinen hallinto. Ulkomaisten tutkijoiden työllistymistä rajoittaa myös kotimaisten kielten osaaminen, sillä vain pieni osa heistä on sisällyttänyt kieliopintoja tohtoriopintoihinsa.
Kansallisen tohtorikoulutuspilotin seurannan ja arvioinnin pohjalta esitetään muutamia suosituksia.