Työväen tykistö : Punakaartin kenttätykistö Suomen sisällissodassa 1918

Abstract

Punakaartin tykistö perustettiin vasta Suomen sisällissodan alettua tammikuussa 1918. Tutkimustehtäväni on punaisen tykistön toimintatavat eri taistelumuodoissa ja sodan vaiheissa, sekä miten tykistö perustettiin, varustettiin ja koulutettiin. Tutkimus perustuu ensisijaisesti Kansallisarkiston eri kokoelmissa säilytettäviin punakaartin papereihin, kaartilaisten kuulustelupöytäkirjoihin ja muistelmiin sekä aikaisempaan tutkimukseen. Punakaartin tykistön merkittävin puute oli koulutettujen tykkimiesten ja tykistöupseerien vähäisyys. Tykistön tehokkuus kärsi merkittävästi tästä puutteesta, jota paikattiin venäläisillä vapaaehtoisilla ja pikakoulutetuilla suomalaisilla punakaartilaisilla. Tykkimiehiä koulutettiin Helsingissä, Tampereella, Turussa, Lahdessa ja Viipurissa. Kalustoltaan ja ammustilanteeltaan punaisten tykistö oli merkittävästi valkoisia vahvempi, mutta huono koulutustilanne esti ratkaisevan vaikutuksen saavuttamisen tästä edusta huolimatta. Punakaartin tykistön kalusto saatiin lähes täysin venäläisiltä ja kouluttajina toimivat venäläiset upseerit ja aliupseerit. Käytetyt tykkimallit olivat pääosin ajalleen tyypillisiä, moderneja, aseita. Tykit olivat hevosvetoisia ja hevoset hankittiin pakko-otoilla siviiliväestöltä. Punainen tykistö taisteli pääosin vanhanaikaisesti suora-ammunnalla. Kohteina olivat ensisijaisesti vihollisen majoituspaikat sekä puolustusasemat ja raskaat aseet. Ammunnan tavoitteena oli vihollisen tuhoaminen, ensimmäisen maailmansodan lopun tykistötaktiikoille tyypillistä lamauttavaa vaikutusta ei tavoiteltu. Epäsuoraa tulta käytettiin kuitenkin osassa taisteluista, vaikkakin sen vaikutus jäi yleensä vähäiseksi. Hyökkäävän jalkaväen tukeminen nähtiin tykistön päätehtävänä, mutta aselaji osallistui kaikkiin taistelun muotoihin niin liikkuvassa sodassa kuin asemasodassakin. Yhteistoiminta jalkaväen kanssa oli pääosin heikkoa. Tykistön taktisia ongelmia ei voi kuitenkaan pitää syynä punaisten häviölle, sillä sodanjohdon virheet, Saksan interventio ja valkoisten parempi koulutustaso kaikissa aselajeissa tuottivat valkoisille liian suuren etulyöntiaseman sodan pitkittyessä