Työn vaatimusten ja voimavarojen rakentuminen päiväkodin johtajamistyössä : Henkilöstöjohtamisen arjen ilmiöt työhyvinvoinnin näkökulmasta

Abstract

Tämä tutkimus tarkastelee, miten yksityisen varhaiskasvatuksen päiväkodin johtajat kokevat henkilöstöjohtamisen arjen vaatimukset ja voimavarat sekä miten nämä tekijät heijastuvat heidän työhyvinvointiinsa. Teoreettiseksi viitekehykseksi valittiin Job Demands Resources (JD R) -malli, joka jäsentää työn kuormitus- ja voimavaratekijöitä. Aineisto kerättiin kuudella puolistrukturoidulla teemahaastattelulla valtakunnallisesta yksityisestä varhaiskasvatusorganisaatiosta. Aineisto analysoitiin refleksiivisen temaattisen analyysin avulla abduktiivisesti siten, että teemat rakentuivat aineistolähtöisesti mutta raportoitiin JD R-kehikon tukemana.

Tulokset osoittavat, että johtajien kokemaa työhyvinvointia rakensivat tai heikensivät erityisesti kolme rakenteellista kokonaisuutta: sijaistoiminnan laatu ja saatavuus, palkkauksen kilpailukyky sekä osaamisen järjestelmällinen tuki (perehdytys, työnohjaus ja koulutus). Kuormitustekijät ilmenivät pirstaleisena työpäivänä, toistuvina keskeytyksinä, sijaisten epävarmana saatavuutena, emotionaalisena tukityönä, vuorovaikutusjännitteinä ja henkilöstön vaihtuvuuden aiheuttamana arjen uudelleenrakentamisena. Voimavaroina toimivat kollegiaalinen tuki, esihenkilön tavoitettavuus, selkeät rakenteet, toimiva työyhteisö, jaetun johtajuuden rakenteet sekä johtajan omat rajaamisen ja palautumisen keinot. Näiden voimavarojen vaikutus oli kuitenkin ehdollista, sillä ne tukivat hyvinvointia vain silloin, kun ne olivat aidosti saatavilla ja käytettävissä tilanteissa, joissa tarve syntyi.

Johtopäätöksissä korostuu, että päiväkodin johtajan hyvinvointi rakentuu rakenteellisista edellytyksistä, jotka joko mahdollistavat ennakoivan johtamisen tai pakottavat reaktiiviseen työotteeseen. JD R-malli selittää kuormituksen ketjuja, mutta laadullinen analyysi tarkensi, että varhaiskasvatuksen intensiivinen työympäristö tekee voimavarojen realisoitumisesta erityisen kontekstisidonnaista. Keskeisiksi kehittämiskohteiksi nousivat sijaistamisen kriteerien ja laadun vahvistaminen, jaetun johtajuuden rakenteellinen mahdollistaminen, pedagogisen osaamisen systemaattinen tuki sekä palkkauksen kilpailukyvyn parantaminen. Näiden vahvistaminen helpottaisi johtajien arjen kuormitusta ja tukisi varhaiskasvatuksen toimintayksiköiden jatkuvuutta ja laatua.