Dementia and Comorbidities in Older Adults : Prevalence, trends and associations with functional ability and hospitalizations

Abstract

Väestön ikääntymisen myötä muistisairauksista (dementiasta) on tullut merkittävä kansanterveydellinen huolenaihe. Muistisairaus esiintyy usein yhdessä muiden kroonisten sairauksien kanssa. Muistisairauden kanssa elävien ihmisten kasvava määrä tuo mukanaan huomattavia lääketieteellisiä, sosiaalisia ja taloudellisia haasteita ja liitännäissairauksilla on suuria vaikutuksia dementiapotilaiden toimintakykyyn ja hoidon tarpeisiin. Muistisairauspotilailla on suurempi todennäköisyys toimintakyvyn heikkenemiseen kuin ikääntyneillä yleensä, ja tilanne pahenee taudin edetessä. Muistisairaudet, muut pitkäaikaissairaudet ja korkea ikä liittyvät kaikki lisääntyneisiin sairaalahoitojaksoihin. Muistisairaiden sairaalahoidot voivat johtaa heikompaan terveydentilaan ja toimintakykyyn erityisesti hyvin iäkkäillä. Tutkimusta muistisairaiden liitännäissairauksista ja niiden vaikutuksesta toimintakykyyn ja sairaalahoitoihin on vähän. Tässä tutkimuksessa selvitettiin muistisairaiden liitännäissairauksien esiintyvyyttä ja säännönmukaisuuksia elämän viimeisten viiden vuoden aikana sekä tarkasteltiin näiden aikatrendejä. Lisäksi arvioitiin, missä määrin muistisairaus liittyy päivittäisistä toiminnoista selviytymisen (ADL) ja liikkumiskyvyn rajoitteisiin hyvin iäkkäillä, sekä dementian ja liitännäissairauksien yhteisvaikutusta ADL- ja liikkumisrajoitteisiin, sairaalahoitoihin ja niiden aikatrendeihin.

Tämä tutkimus on osa käynnissä olevaa hanketta <i>The Longevity Revolution: Implications for the Need and Cost of Health and Social Care (COCTEL)</i> sekä <i>Tervaskannot 90+</i> -tutkimusta. COCTEL-aineisto sisälsi Suomessa vähintään 70-vuotiaana kuolleet henkilöt vuosina 2001 (n = 13 717), 2002 (n = 35 821), 2006 (n = 34 123), 2007 (n = 34 750), 2010 (n = 36 895), 2013 (n = 38 087), 2014 (n = 39 351) ja 2017 (n = 41 496). Tervaskannot 90+ -tutkimuksen kyselyt vuosilta 2001 (n = 1 063), 2010 (n= 1 606) ja 2018 (n = 2 449) yhdistettiin, mikä tuotti yhteensä 4 047 vastausta 3 907 osallistujalta.

Yleisimmät liitännäissairaudet muistisairailla olivat sepelvaltimotauti, verenpainetauti, sydämen vajaatoiminta ja aivohalvaus. Muistisairailla aivohalvauksen, lonkkamurtuman, ateroskleroosin, psykoottisten tai neuroottisten häiriöiden sekä masennuksen esiintyvyys väheni merkittävästi vuosien 2001, 2007 ja 2013 välillä, kun taas verenpainetauti, sydämen vajaatoiminta, diabetes, syöpä, lipoproteiiniaineenvaihdunnan häiriöt, munuaisten vajaatoiminta, osteoporoosi, unettomuus ja kilpirauhasen sairaudet lisääntyivät. Elämän viimeisinä vuosina tunnistetut sairastavuusmallit olivat kardiometaboliset sairaudet, aivoverenkierron häiriöt, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, kilpirauhas- ja psykiatriset häiriöt sekä neurologiset sairaudet. Väestösyyosuus (population attributable fraction) osoittaa, että yli puolet ADL-toimintakyvyn rajoitteista ja viidesosa liikkumisrajoitteista hyvin iäkkäillä (90-vuotiailla ja sitä vanhemmilla) johtui muistisairaudesta. Muistisairaus lisää toimintarajoitteiden todennäköisyyttä hyvin iäkkäillä, ja liitännäissairauksien määrän kasvu lisää edelleen liikkumisrajoitteiden todennäköisyyttä. Tutkimusvuosien välillä ADL- ja liikkumisrajoitteet vähenivät sekä muistisairailla että muilla, mutta merkittävää oli, että parannus oli suurempi niillä, joilla ei ollut muistisairautta. Ikääntyneiden viimeisten elinvuosien sairaalahoidot elämän viimeisinä vuosina ovat yleisiä. Monisairastavuus lisäsi sairaalahoitojen määrää sekä muistisairailla että muilla. Tämä tutkimus havaitsi eroja sairaalahoitomäärissä elämän viimeisinä vuosina muistisairaiden ja muiden välillä, siten että muistisairaiden sairaalahoitomäärät olivat matalammat. Syyt tähän eroon eivät ole selviä.

Tutkimuksen merkittävä vahvuus on, että se perustuu laajaan useiden kansallisten rekisterien aineistoon, mikä antaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia muistisairauksien liitännäissairauksia. Kattavaa luetteloa yleisimmistä vanhusiän sairauksista käytettiin muistisairaiden samanaikaisten sairauksien tarkasteluun. Liitännäissairaudet esiintyvät muistisairailla erilaisina malleina. Säännöllinen seuranta ja hoitokäytäntöjen uudistaminen ovat tarpeen. Koska toimintakyvyn parantuminen havaittiin pääasiassa niillä hyvin iäkkäillä, joilla ei ollut muistisairautta, tarvitaan erityisesti muistisairaille suunnattuja interventioita toimintakyvyn säilyttämiseksi. Kun yhä useammat hyvin iäkkäät asuvat kotona, on välttämätöntä, että kotihoidon ammattilaiset saavat koulutusta ja välineitä suunnitella ja tarjota asianmukaisia kuntoutuspalveluja tälle haavoittuvalle ryhmälle. Terveydenhuollon ammattilaisten tulisi olla kyetä arvioimaan liikkumisrajoitteita muistisairailla, joilla on useita liitännäissairauksia. Tavoitteena tulee olla estää toimintakyvyn edelleen heikkeneminen ja mahdollisimman hyvän hoidon ja kuntoutuksen antaminen. Useiden sairauksien samanaikaisuus lisää sairaalahoidon todennäköisyyttä, mikä korostaa ennakoivan hoitosuunnittelun tarvetta muistisairailla riippumatta siitä, asuvatko he kotona vai pitkäaikaishoidossa. Muistisairauden, toimintarajoitteiden ja kroonisten sairauksien yhteisvaikutus asettaa nämä henkilöt korkean riskin ryhmään.

Tarvitaan politiikkatoimia, joilla vahvistetaan terveys- ja sosiaalipalveluiden integraatiota, parannetaan hoidon jatkuvuutta ja parannetaan muistisairauksien ja liitännäissairauksien kanssa elävien ihmisten pääsyä kaikkiin tarvittaviin palveluihin.

As the population ages, dementia has become a major public health concern, often occurring alongside other chronic conditions. The increasing number of people with dementia brings significant medical, social, and economic challenges, particularly due to the high burden of comorbidities among affected individuals. It has major implications on the functioning and care needs of people with dementia. People with dementia have higher likelihood of functional disability than older people in general which worsens as the disease progresses. Dementia, chronic conditions and old age are all factors associated with increased hospitalization rates. Hospitalizations in people with dementia may lead to poorer health and functional outcomes especially in very old age. There is scarcity of health research on comorbidities in people with dementia and their role on functional ability and hospitalizations. This study investigated the prevalence and patterns of comorbidities in people with dementia in the last five years of life and examined the trends over the years. It also assessed to what extent dementia is associated with ADL and mobility disability in the oldest old and the combined association of dementia and comorbidities with ADL and mobility disability, and hospitalizations and trends of associations.

This study is part of the ongoing project, The Longevity Revolution: Implications for the Need and Cost of Health and Social Care (COCTEL) and the Vitality 90+ research project. The data from the COCTEL study included individuals in Finland who died at age 70 or older in 2001 (n = 13,717), 2002 (n=35,821), 2006 (n=34123), 2007 (n = 34,750), 2010 (n = 36,895), 2013 (n = 38,087), 2014 (n = 39,351), and 2017 (n = 41,496). The Vitality 90+ Study surveys in 2001 (n = 1,063), 2010 (n = 1,606), and 2018 (n = 2,449) were combined, resulting in 4,047 responses from 3,907 participants.

The most common comorbidities among people with dementia were coronary artery disease, hypertension, cardiac insufficiency, and stroke. Among people with dementia, the prevalence of stroke, hip fracture, atherosclerosis, psychotic or neurotic disorders and depression declined significantly between 2001, 2007 and 2013 while hypertension, cardiac insufficiency, diabetes, cancer, lipoprotein disorders, renal insufficiency, osteoporosis, insomnia and thyroid disorders increased. The morbidity patterns identified in the last years of life were cardiometabolic disorders, cerebrovascular diseases, musculoskeletal, thyroid & psychiatric disorders, and neurological diseases. The population attributable fraction illustrates that more than half of the ADL disability, and one fifth of the mobility disability in the oldest old (90 years and above) was attributable to dementia. Dementia increases the likelihood of functional disability among the oldest old, and an increasing number of comorbidities further increases the likelihood of mobility disability. There was decline in ADL disability and mobility disability in people with and without dementia but an important finding was that improvement was greater in people without dementia than in those with dementia. Hospitalizations in the last years of life are frequent among older adults. Multimorbidity increased hospitalizations in people with and without dementia. This study found a disparity in hospitalizations in the last years of life between individuals with and without dementia, with lower rates in people with dementia though the reasons for this difference are unclear.

A major strength of this study is that it draws on extensive data from multiple national registers giving a unique possibility to study the comorbidities in dementia. A comprehensive list of the most prevalent morbidities in old age were used to examine the coexisting diseases in dementia. Comorbidities exists as patterns in people with dementia. Regular monitoring and revised treatment protocols are needed. Since improvements in functioning were primarily observed among oldest old without dementia, there is a need to design interventions specifically for people with dementia to help preserve their functional abilities. As more of the oldest old continue to live at home, it is essential that home care professionals are trained and equipped to plan and provide appropriate rehabilitative services for this vulnerable group. Health professionals should be equipped to assess mobility disabilities in individuals with dementia and multiple comorbidities. The goal should be to prevent further decline and provide optimal clinical care and rehabilitation. Having multiple morbidities increases the likelihood of hospitalizations, underscoring the need for advanced care planning for people with dementia, whether they reside at home or in long-term care facilities. The combined impact of dementia, disability, and chronic conditions places these individuals in a high-risk category. A comprehensive assessment should be conducted for those living at home, and when home care is no longer safe or adequate, timely transition to appropriate long-term care should be ensured.

Integration of health and social services should be strengthened, continuum of care improved, and access to all necessary services should be enhanced for people living with dementia and comorbidities.