Yrittäjän eläketurva kokemuksellisena ja institutionaalisena suhteena : Itseohjautuvuusteoreettinen tulkinta YEL-vakuuttamisesta ja sen kehittämisestä

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan yrittäjän eläketurvaa ja YEL-vakuuttamista tilanteessa, jossa vuoden 2023 YEL-uudistus on muuttanut työtulon määrittelyä, lisännyt ohjausta ja vahvistanut eläkelaitosten roolia työtulon arvioinnissa. Tutkimuksen lähtökohtana on havainto siitä, että YEL-vakuuttaminen ei näyttäydy yrittäjälle pelkästään teknisenä sosiaalivakuutusratkaisuna, vaan osana laajempaa taloudellista ja institutionaalista suhdetta, joka kietoutuu yrittäjän arkeen, identiteettiin ja tulevaisuuden suunnitteluun. Tutkielman tavoitteena on ymmärtää, miten YEL hahmottuu julkisessa keskustelussa yrittäjän näkökulmaa jäsentävänä kokemuksellisena ja institutionaalisena suhteena, jossa vakuuttaminen on samanaikaisesti lakisääteinen velvoite, riskienhallinnan väline ja epävarmuutta sisältävä taloudellinen valinta.

Tutkielma on laadullinen ja tulkinnallinen sekä teoriaohjaava. Aineisto koostuu kirjallisista lähteistä (lainsäädäntö, hallituksen esitykset, viranomais- ja asiantuntijajulkaisut sekä tutkimuskirjallisuus) sekä vuosina 2023–2025 julkaistusta YEL-uudistusta koskevasta julkisesta keskustelusta kootusta aineistosta. Julkista keskustelua jäsennetään teemoittelevan analyysin avulla, ja tulkintaa ohjaa itseohjautuvuusteoria, jonka avulla tarkastellaan autonomian, kyvykkyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksia YEL-kontekstissa.

Tutkimuksen keskeinen havainto on, että YEL-vakuuttaminen rakentuu yrittäjälle kokemuksellisena ja institutionaalisena suhteena, jossa järjestelmän tavoitteet ja yrittäjän arjen realiteetit eivät aina ole keskenään linjassa. YEL-työtulon määrittäminen näyttäytyy valintana, jossa tasapainotellaan turvan riittävyyden, maksukyvyn, ennustettavuuden ja järjestelmään kohdistuvan luottamuksen välillä. Vuoden 2023 uudistus vahvistaa yhdenmukaisuutta ja ulkoista ohjausta, mutta samalla se voi kaventaa yrittäjän kokemaa vaikutusmahdollisuutta omaan vakuuttamiseensa. Tarkistus- ja ohjauskäytännöt voivat heikentää erityisesti autonomian kokemusta ja lisätä epävarmuutta järjestelmän oikeudenmukaisuudesta tilanteissa, joissa tulot ovat vaihtelevia tai riskit korostuvat. Yrittäjän toimijuus ilmenee tällöin pyrkimyksenä hallita riskiä, säilyttää taloudellinen joustavuus ja suojata arjen kantokykyä, ei järjestelmän vastustamisena.

Tutkimus osoittaa, että YEL-järjestelmän legitimiteetti yrittäjien näkökulmasta rakentuu erityisesti ennustettavuudesta, kohtuullisuudesta ja kokemuksellisesta mielekkyydestä sekä siitä, kokeeko yrittäjä olevansa aktiivinen toimija järjestelmän sisällä eikä pelkästään institutionaalisen ohjauksen kohde. Näin tutkimus tuo esiin uuden näkökulman yrittäjän eläketurvan tarkasteluun korostamalla kokemuksellisen toimijuuden merkitystä sosiaalivakuutusjärjestelmän hyväksyttävyyden ja toimivuuden kannalta.