”Hänen tahtonsa on paras”: Usko, kokemus ja perheyhteisö Agneta Hornin (1629–1672) omaelämäkerrassa

Abstract

Agneta Horn (1629–1672) oli ruotsalainen aatelisnainen, joka on jäänyt historiaan erityisesti kirjoitettuaan voimakkaan henkilökohtaisen ja syvää uskonnollista vakaumusta huokuvan omaelämäkertateoksen. Aiempi Agnetan keskittyvä tutkimus on joko sivuuttanut uskon merkityksen Agnetan elämälle tai tulkinnut sen retorisena keinona selittää maailman pahuutta ja vahvistaa asemaa perheensisäisissä kiistoissa. Tutkielmassa tarkastellaan Agneta Hornin uskoa ja uskonkokemusta hänen omaelämäkerrassaan. Pääasiallisena tutkimuskysymyksenä on: miten usko vaikutti Agneta Hornin elämään ja kokemukseen?

Lähdeaineistona toimii Agneta Hornin omaelämäkertateos, joka käännettiin ruotsista suomeksi vuonna 2012 julkaistun painoksen perusteella. Omaelämäkerta sisältää paitsi kuvailevaa, tunteellista proosaa Agnetan elämästä ja sen tapahtumista, mutta myös hurskasta, jopa rukouskirjamaista vuodatusta Jumalalle. Agnetan uskoa lähestytään eletyn uskon ja kokemuksen tutkimustraditioiden kautta, joiden avulla Agnetan uskonkokemus nähdään itse tutkimuskohteena. Viitekehyksen avulla noustaan Agnetan henkilökohtaisesta kokemusmaailmasta tarkastelemaan hänen sosiaalisia suhteitaan, hierarkioita ja ihanteita, jotka rakensivat 1600-luvun ruotsalaisen aatelisnaisen todellisuutta.

Agnetan kokemuksessa elämän vaikeuksien syynä ei näyttäydy Jumalan koettelemus vaan onnen oikullisuus ja maailman pahuus. Sydän oli Agnetan kaiken tunteen, myös uskonnollisen tunteen, keskeinen ja konkreettinen sijaintipaikka, ei ainoastaan metafora. Kärsimys ja ilo kietoutuivat erottamattomasti yhteen Agnetan uskonkokemuksessa, sillä kärsimyksessä Jumalan tahtoon antautuminen tuottaa iloa ja on osa Agnetan uskon harjoittamista. Orpous ja perheensisäiset konfliktit eristivät Agnetan perheyhteisöstä, mikä rakensi Agnetan ja Jumalan välille erityisen suhteen. Usko ei ainoastaan tarjonnut lohtua ja johdatusta, vaan myös ohjasi ja oikeutti toimintaa.

Tulokset haastavat aiemman tutkimuksen tulkinnat, jossa Agneta on nähty ensisijaisesti kärsijänä ja omaelämäkerta Agnetan puolustuspuheena perintöriidan keskellä. Sen sijaan tutkielma nostaa esiin varhaismodernin luterilaisuuden erityispiirteitä, aatelisnaisen toiminnan mahdollisuuksia patriarkaalisesti rakentuneessa yhteiskunnassa ja perheyhteisön valtaisan vaikutuksen yksilön elämälle, kuvaten uskon keskeistä merkitystä varhaismodernille ihmiselle.