Asuntolaohjaus nuorisotyön rajapinnoilla : Diskurssianalyyttinen tutkimus ammatillisen koulutuksen asuntolaohjauksesta

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisin puhetavoin toisen asteen ammatillisen koulutuksen asuntolaohjaus esiintyy virallisissa ja normatiivissa teksteissä ja millainen positio sille rakentuu julkilausutussa puheessa nuorisotyön kentällä. Tätä selvitin diskurssianalyysin keinoin aineistosta, joka koostui Opetushallituksen julkaisuista Laadukas asuntolatoiminta (2023) ja Terveet tilat 2028: Ammatillisen koulutuksen asuntoloiden nykytilaselvitys (2021) sekä julkaistuista lakiteksteistä, joissa määritellään ammatillisen koulutuksen opiskeluhyvinvointia, asuntolatoimintaa tai oppivelvollisuutta. (laki ammatillisesta koulutuksesta (531/2017), oppivelvollisuuslaki (1214/2020), oppilas- ja opiskeluhuoltolaki (1287/2013.)

Suomen koulutusjärjestelmässä toisen asteen koulutus jakautuu lukio- ja ammattikoulutuksen sekä valmentavien ja valmistavien koulutusten kesken ja toisen asteen ammatillisilla oppilaitoksilla on mahdollisuus toteuttaa majoituspalveluita opintososiaalisena etuutena osana yhteisöllistä opiskeluhuoltoa. Majoitus asuntolassa on opiskelijalle maksutonta ja ensisijainen vaihtoehto oppivelvolliselle, jonka koulumatka oppilaitokseen olisi muutoin kohtuuttoman pitkä tai vaikeakulkuinen tai jonka sosiaalisin syin katsotaan hyötyvän mahdollisuudesta asua ohjatusti opiskeluaikana oppilaitoksen välittömässä läheisyydessä. Tutkimus kohdistuu ammatillisen koulutuksen yleisen ja tehostetun tuen piirissä olevien opiskelijoiden asuntolatoimintaan, eikä se sisällä vaativan erityisen tuen opiskelijoille tarkoitettuja asuntoloita.

Tutkimusmenetelmänä käytin diskurssianalyysiä, jonka avulla tarkastelin puhetapoja virallisissa, asuntolatoimintaa ja opiskelijahyvinvointia koskevia tekstejä ja asiakirjoja. Analyysissä tarkastelin, millaisin kielellisin valinnoin asuntolaohjausta kuvataan ja miten nämä puhetavat ja ilmaisut suhteutuvat Suomessa vakiintuneeseen nuorisotyön eetokseen ja perusfunktioihin (Nieminen 2007.)

Analyysissa tulkitut diskurssit loivat vahvaa kuvaa nuorisotyöllisestä orientaatiosta asuntolaohjauksessa, jossa korostuvat nuoren toimijuuden tukeminen, yhteisöllisyyden edistäminen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen. Samalla diskurssit tuottavat asuntolaohjauksesta hallinnollisesti ohjattua ja kontrolliin nojaavaa toimintaa, joka kytkeytyy institutionaalisiin velvoitteisiin ja nuorten oletettuun valvonnan ja kontrollin tarpeeseen. Asuntolaohjaus näyttäytyy näin nuorisotyön ja koulutuksen rajapinnalla toimivana, jännitteisenä, mutta merkityksellisenä nuorisotyön jatkumona asuntolassa. Tulokset tukevat asuntolaohjauksen kehittämistä nuorisotyölähtöisenä, yhteisöllisenä ja toimijuutta vahvistavana toimintana