Manalan lautturin veivi- ja lusikkakokoelmat : Myyttien humoristisuus The Sims 4 -pelissä

Abstract

Tarkastelen tutkielmassa myyttien humoristisuutta The Sims 4 -pelissä (Elecronic Arts 2014) huumorin tutkimuksen avulla. Tärkein tutkimuskysymykseni on, miten peli esittää myyttejä huumorin keinojen näkökulmasta. Yhdistän tavoitteellisesti pelin sisältöjä myytteihin, jotka ovat todennäköisesti vaikuttaneet niiden tunnettujen nykyadaptaatioiden muodostumisessa. Pohdin havaintojen perusteella myös myyttien esiintymismuotoja sekä niiden mahdollisia käyttötarkoituksia.

The Sims 4 ilmestyi vuonna 2014, ja se on osa laajempaa elämäsimulaatiopeleistä koostuvaa sarjaa. Pelaajan tarkoitus on luoda siinä omia ihmismäisiä hahmoja, jotka sijoittuvat "open world" -tyyliseen todellisuuteen, mikä puolestaan luo illuusiota rajattomista mahdollisuuksista. Valintoihin kuuluu niin hahmojen luonteen, ulkonäön kuin elämäntyylinkin määrittämistä ja suvun jatkamista. Myyttejä löytyy pelissä lähinnä yksittäisten kulttuuristen hahmojen ja myyttisten yksityiskohtien myötä, jolloin kyse ei ole kokonaisista mytologisista tarinoista. Sen sijaan pelaajalla on mahdollisuuksia ikään kuin luoda omia tarinoitaan ja toimia siten itse eräänlaisena myyttisenä ihmeidentekijänä.

Pelin esittämistä myyteistä löytyy yhteyksiä useisiin eri mytologioihin ja kulttuureihin. Analyysin kannalta keskeiset sisällöt painottuvat tässä tutkielmassa antiikin Kreikan ja Rooman mytologioihin, mutta niiden lisäksi pelistä löytyy myös muun muassa kelttiläisiä ja germaanisia mytologioita sekä slaavilaisia kansanperinteitä. Viittauksia ilmenee niin pelin hahmojen, esineiden, ympäristöjen kuin erilaisten toimintojenkin osalta.

Tarkastelen tutkielmassa peliä omanlaisena tekstilajinaan. Esitän sen olevan myös eräänlainen intertekstuaalisten viittausten ilmentäjä. Sovellan siis intertekstuaalisuuden käsitettä, vaikka myyteillä ei olekaan yhtä selkeää pohjatekstiä. Käytän tutkielmassani Julia Kristevan (1969) määritelmää intertekstuaalisuudesta, jonka mukaan useat tekstit läpileikkaavat sekä neutralisoivat toisiaan. Intertekstuaalisuuden käsitteen määrittely sisältää myös kysymyksen siitä, miten lukijan ymmärrys vaikuttaa siihen, voidaanko ylipäätään puhua intertekstuaalisuudesta. Kysymys on myös olennainen osa tämän tutkielman pohdintaa. Tutkielman teoreettinen viitekehys keskittyy käyttämieni käsitteiden osalta nimenomaan kirjallisuustieteen kentälle, vaikka sivuankin jonkin verran myös peliteorian termistöä. Huumorin tutkimuksen osalta hyödynnän useiden eri huumorin tutkijoiden teorioita käsitekohtaisesti. Menetelmä perustuu Salvatore Attardon (2020) käsitykseen huumorista sateenvarjoterminä, jonka alle kaikki sen tarkemmat esitystavat kuuluvat.

Väitän koko The Sims -pelisarjan tuotannossa olevan kyse ikään kuin elämän parodioinnista, mikä käy ilmi ainakin myytteihin juurensa juontavien hahmojen ja toimintojen myötä. Näin ollen peli hyödyntää systemaattisesti huumorin keinoja, joihin lukeutuu paitsi parodiaa, myös muun muassa satiiria, inkongruenssia, liioittelua ja latistamista. Esitän humorististen keinojen käytön taustalla olevan tarkoituksellisuutta keventää todellisenkin elämän vaikeita realiteetteja pelaajalle. Simulaatiopeliin kuuluu todellisesta elämästä tutun perusarjen mallintamista, joka sisältää kaikkea laskujen maksamisesta perustarpeiden tyydyttämiseen ja kuolemiseen.

Pelissä elämä ei kuitenkaan välttämättä pääty kuolemaan, ja viimeistään silloin siihen tulee mytologioista tuttuja piirteitä ja mystiikkaa. Myytit ovat osa itse kuoleman hetkeäkin, kun pelin moniulotteisen humoristinen hahmo Viikatemies saapuu paikalle. Niin se kuin muutkin yliluonnolliset hahmot, esineet, salatut paratiisit ja vaikka kuolemattomuuden mahdollistava ruoka ambrosia ovat tarkemmassa tarkastelussa tässä tutkielmassa. On koko pelisarjalle ominaista käyttää huumoria lähes kaikilla osa-alueillaan. Onkin siis kiinnostavaa tarkastella aihetta juuri myyttien näkökulmasta, sillä esimerkiksi kuoleman teeman käsittelyssä käytetään humoristista keinottelua. Tästä syystä väitän, että niin elämään kuin kuolemaankin liittyvät vaikeudet toimivat motiiveina aiheiden keventämiselle.