”Mua ei saa ku porealtaasee”: e-vartaloinen kieltoverbi kahden tamperelaispuhujan kolmen aikapisteen haastatteluissa

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee e-vartaloisen kieltoverbin syntaktista variaatiota kahdessa tamperelaisidiolektissa. Tutkimuksen kohteena ovat e-vartaloisen kieltoverbin esiintymät kahden puhujan kolmen aikapisteen haastatteluaineistossa. Tämän reaaliaikaisen paneelitutkimuksen tavoitteena on selvittää, millainen on e-vartaloisen kieltoverbin paradigma tutkittavissa idiolekteissa, kuinka e-vartaloisen kieltoverbin subjektin poisjättö tai ilmipano sekä subjektin ja e-vartaloisen kieltoverbin sanajärjestys vaihtelevat ja millaista ajallista ja puhujakohtaista vaihtelua paradigmassa ja subjektin ilmaisussa esiintyy.

Tutkimuksen teoreettis-metodologisena viitekehyksenä on sosiolingvistinen variaationtutkimus, ja tutkielma asettuu osaksi Nykysuomalaisen puhekielen murros -hankkeessa 1970-luvulla aloitettua Tampereen puhekielen tutkimusperinnettä. Syntaksin tutkimus on sosiolingvistiikan alalla ollut verrattain vähäistä verrattuna fonologisten ja morfologisten piirteiden tutkimukseen. Kiellon ilmaisua Tampereen puhekielessä ei ole aikaisemmin juuri tutkittu, ja kattavat hämäläismurteiden kiellon kuvaukset ovat useiden vuosikymmenten takaisia.

Tutkimusaineisto koostuu yhteensä kuudesta noin tunnin mittaisesta henkilöhaastattelusta. Aineistoa tarkasteltiin reaaliaikaisen paneelitutkimuksen lähtökohdista käsin, eli e-vartaloista kieltoverbiä lähestyttiin tutkimalla sen variaatiota samojen puhujien useiden vuosikymmenien aikana kerätyissä haastatteluissa. Kummankin puhujan osuus muodostuu kolmesta haastattelusta, jotka on tallennettu 1970-, 1990- ja 2010-luvuilla. Aineisto on osa Tampereen puhekielen pitkittäiskorpusta (Tampuhe), jonka keruu on käynnistetty osana Nykysuomalaisen puhekielen murros -hanketta. Tähän tutkimukseen valitun osa-aineiston puhujat ovat mies ja nainen, joista molemmat ovat syntyneet 1950-luvulla. Puhujat ovat syntyperäisiä tamperelaisia ja asuneet suurimman osan elämästään Tampereella. Haastattelujen äänitallenteista ja niiden litteraateista poimittiin kaikki e-vartaloisen kieltosanan esiintymät, joita analysoitiin sekä määrällisin että laadullisin menetelmin. e-vartaloisen kieltoverbin lisäksi aineistossa esiintyy ei-asuisia partikkelimaisia kieltosanoja, jotka poimittiin alkuvaiheessa mukaan. Analyysin painopiste on verbimäisesti käytetyn e-vartaloisen kieltosanan tarkastelussa.

Tutkimustulokset osoittavat, että e-vartaloinen kieltoverbi pääsääntöisesti kongruoi subjektin kanssa yksikön persoonamuodoissa ja monikon 2. persoonassa. Sen sijaan monikon 1. ja 3. persoonassa e-vartaloinen kieltoverbi ei valtaosin kongruoi subjektin kanssa. Reaaliaikaisen idiolektikohtaisen tarkastelun tulokset osoittavat, että e-vartaloisen kieltoverbin paradigmassa esiintyy hyvin vähän vaihtelua idiolektien sisällä ja välillä sekä eri aikapisteissä. Sen sijaan enemmän vaihtelua esiintyy siinä, kuinka usein subjekti sijaitsee e-vartaloisen kieltoverbin edellä, kuinka usein sen jäljessä ja kuinka usein se on jätetty pois. Idiolektien ja eri aikapisteiden sisällä ja välillä esiintyvästä subjektin ilmaisun vaihtelusta ei ole johdettavissa yhdenmukaista kuvaa. Tutkimustulokset eivät ole ristiriidassa aikaisemman hämäläismurteiden kieltoverbin tutkimustiedon kanssa, mutta aikaisemman tutkimuksen tulokset esittävät myös sellaisia variaation mahdollisuuksia, joita tämän tutkimuksen aineistossa ei esiinny.

Kaikkiaan tutkimus antaa viitteitä siitä, että e-vartaloisen kieltoverbin paradigma voi olla varsin yhdenmukainen ja pysyvä hämäläismurteiden alueella asuvien puhujien idiolekteissa. Tutkimus osoittaa myös, että e-vartaloisen kieltoverbin subjektin poisjättö tai ilmipano sekä subjektin ja e-vartaloisen kieltoverbin sanajärjestys voivat olla melko vapaan vaihtelun alaisia kielenilmiöitä. Tutkimus vahvistaa osaa siitä tiedosta, jota hämäläismurteiden kieltoverbistä on koottu aikaisemmassa tutkimuksessa. e-vartaloisen kieltosanan käyttö sekä verbimäisissä että partikkelimaisissa tehtävissä viittaa sen joustavuuteen kiellon ilmaisun keinona. Kokonaisuutena tutkimus antaa viitteitä siitä, että e-vartaloinen kieltoverbi on elinvoimainen ja vakiintunut kiellon ilmaisun keino.