Tunteet kotitalouksien arkisessa biojätteiden kierrättämisessä

Abstract

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani omakotitaloasujien biojätteiden kierrättämistä. Biojätteiden kierrättäminen tuli omakotitaloasujille ajankohtaiseksi viimeistään vuonna 2024, kun erilliskierrätys alkoi yli 10 000 asukkaan taajamissa. Tämän takana on jätelain muutos, joka pohjautuu Euroopan Unionin asettamiin tavoitteisiin lisätä jätteiden kierrättämistä. Elintarvikkeiden ja ruokahävikin vähentäminen ovat EU:n asettamia päätavoitteita kiertotalouden saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä. Selvitän tutkielmassani, mitä tunteita biojätteiden kierrättäminen herättää omakotitaloasujissa ja miten nämä affektiiviset kokemukset vaikuttavat biojätteiden kierrätyskäytäntöihin. Kysyn myös, minkälaisia vaikutuksia kierrätyskäytännöillä on kierrätyksessä herääviin tunteisiin. Aihe on yhteiskunnallisesti merkittävä, koska se vastaa kiertotalouden tarpeeseen lisätä jätteiden tarkempaa kierrättämistä. Kierrättämisen kautta jätteistä saadaan kaikki potentiaali irti, jonka vuoksi kierrättäminen on arvokasta. Kun biojätteet kierrätetään oikein, voidaan jätteistä tuottaa lannoitetta ja energiaa biokaasun muodossa. Omakotitaloasujien arkisen kierrättämisen tutkiminen tarjoaa arvokkaan näkökulman siihen, miten affektiiviset kokemukset vaikuttavat haluun kierrättää.

Tutkimukseni teoreettinen viitekehys kiinnittyy yhteiskuntatieteelliseen jätetutkimukseen sekä affektiteoriaan. Lähtökohtana tutkielmassani on yhteiskuntatieteellisessä jätetutkimuksessa yleinen käsitys siitä, että jätteet ovat suhteissa syntyvä ilmiö. Jätteiden käsitteleminen ei liity vain yksilöiden tekemiin valintoihin, vaan on osa laajempia poliittisia ja yhteiskunnallisia rakenteita, jotka ohjaavat ja muokkaavat arkea. Yksilön omilla valinnoilla hän rakentaa oma identiteettiään ja käsitystä itsestään ympäristökansalaisena. Affektiteorian avulla pääsen syvemmälle siihen, minkälaisia tunteita kierrättämiseen liittyy ja miten nämä tunteet rakentuvat yksilön ja yhteiskunnan näkökulmasta. Biojätteiden kierrättämisessä heräävät affektiiviset reaktiot raottavat mielenkiintoista tietoa siitä, miten yksilöt rakentavat omaa minäkuvaansa ja miten yksilöt toimivat suhteessa yhteiskunnan rakenteisiin.

Tutkielman aineiston olen kerännyt haastattelemalla kuutta omakotitaloasujaa Etelä-Suomessa sijaitsevasta keskikokoisesta kaupungista. Haastateltavat ovat 38–60-vuotiaita, ja puolet heistä on naisia ja puolet miehiä. Haastattelut kestivät noin tunnin verran ja niiden aikana haastateltavat kertoivat enem-män biojätteiden kierrättämisestä käytännön tasolla, mutta myös syvemmin tunteiden näkökulmasta. Haastatteluiden jälkeen anonymisoin haastattelut ja litteroin ne. Haastatteluista rakensin sisällönanalyysin avulla kolme eri kategoriaa: myönteiset tunteet, negatiiviset tunteet ja neutraalit tunteet.

Tutkielmassani ilmenee, että biojätteiden kierrättämiseen liittyy affektiivisia reaktioita. Nämä affektit vaikuttavat siihen, miten yksilöt kierrättävät biojätteet ja toisaalta kierrätyskäytännöillä on vaikutusta vahvasti siihen, minkälaisia tunteita biojätteiden kierrättämiseen liittyy. Analyysin perusteella tunteet kohdistuvat enemmän jäteinfrastruktuuriin eikä itse kierrättämiseen niinkään. Jäteinfrastruktuuri herättää negatiivisia tunteita sen toimimattomuuden tai mielivaltaisuuden vuoksi. Jätelain muutosta kohtaan joillakin haastateltavilla oli vahvoja ennakkoluuloja, ja toiminta näyttäytyi mielivaltaiselta. Myös biojätteen ulkonäkö, valuvat nesteet ja hajuhaitat olivat ne, jotka aiheuttivat negatiivisia tunteita haastateltavissa. Positiiviset tunteet taas kohdistuivat tunteeseen oikein toimimisesta ja onnistumisesta alun ennakkoluulojen jälkeen. Jos kierrättäminen on sujuvaa ja vaivatonta, todennäköisimmin tunteet ovat positiivisia. Loppujen lopuksi eniten biojätteiden kierrättäminen herätti neutraaleja tunteita. Kierrättämisen nähtiin olevan yksi arjen toimenpiteistä, joka vain tulee tehdä. Tutkimuksessa korostui ajatus siitä, että kierrättäminen on jotakin, jota nykypäivänä kuuluu vain tehdä.