Vanhemmuus lapsen sijaishuollon aikana: Kirjallisuuskatsaus vanhemman toimijuudesta lapsen huostaanoton jälkeen

Abstract

Huostaanotettujen lasten vanhempien tukeminen on noussut Suomessa entistä vahvemmin esiin viime vuosien aikana. Sekä tutkimus, lainsäädäntöuudistukset että käytännön lastensuojelutyön suositukset korostavat vanhempien tuen merkitystä niin lapsen hyvinvoinnille kuin mahdolliselle perheen jälleenyhdistämisellekin. Lastensuojelujärjestöjen tekemissä kannanotoissa painotetaan, ettei lasten ja vanhempien tuen yhdenvertaisuus tällä hetkellä toteudu hyvinvointialueiden välillä. Vanhemmat tarvitsevat selkeämpää ohjausta, tukea ja palvelujen saavutettavuutta myös huostaanoton aikana.

Tarkastelen kandidaatintutkielmassani sitä, millaisena vanhemman toimijuutta kuvataan huostaanoton jälkeen ja mitä toimijuutta vahvistavia tai heikentäviä seikkoja aiemmista tutkimuksista tulee esiin. Toimijuudella tarkoitetaan tutkimuksessa vanhemman kykyä ja mahdollisuutta olla monipuolisesti mukana lapsensa asioissa, vaikka lapsi olisi huostassa. Tutkielman tavoitteena on keskittyä lastensuojelun asiakasvanhempaan ja hänen toimijuuteensa poikkeuksellisessa vanhemmuudessa. Tutkielma tuottaa tietoa siitä, miten vanhemman toimijuutta voidaan edistää lapsen sijaishuollon aikana ja sitä valmisteltaessa.

Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena. Aineistona toimi kaksitoista tutkimusartikkelia, jotka kaikki ovat suomalaisia ja sosiaalitieteen alalta. Artikkelit sisältävät vanhempien kokemuksia lapsen huostaanoton aikana. Tutkielma on toteutettu teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.

Tulosten mukaan lastensuojelun interventiolla on vaikutusta vanhemman toimijuuteen. Vanhemman toimijuus voi sekä aktivoitua että passivoitua lapsen huostaanoton myötä. Tulos osoitti myös, että vanhemman toimijuus elää prosessina. Prosessimaisuus on tyypillinen piirre ja osa vanhemmuutta lapsen kasvaessa, mutta myös lapsen huostaanotto on sekä juridinen että emotionaalinen prosessi, joka elää ajassa. Tuloksista ilmeni myös, että toimijuuteen vaikuttavat tekijät ovat sidoksissa vanhemman ja perheen yksilöllisiin tilanteisiin ja kykyihin.