Ääntä ja vaikutusvaltaa : Neurokirjon nuoret sosiaalityön asiakkaina

Abstract

Tämän kandidaattitutkielman tavoitteena on tarkastella, miten neurokirjon nuorten osallisuus toteutuu suomalaisessa sosiaalityössä siirtymävaiheessa alaikäisten palveluista aikuisille suunnattuihin palveluihin ja mitkä tekijät edistävät tai estävät osallisuuden rakentumista. Siirtymävaihe on nuoren elämänkulussa ajankohta, jossa vastuu ja valta omiin asioihin kasvavat nopeasti, mutta jossa palvelujärjestelmän rakenteet ja käytännöt voivat samanaikaisesti heikentää nuoren vaikutusmahdollisuuksia. Osallisuuden tarkastelun taustalla hyödynnetään osallisuusteorian keskeisiä malleja, kuten Arnsteinin osallistumisen tikapuita, Hartin osallisuuden portaita, Lundyn oikeusperustaista osallistumisen mallia sekä Thomasin ja Shierin jäsennyksiä osallisuuden prosessi- ja päätöksentekoulottuvuuksista. Kotimaisessa viitekehyksessä osallisuutta tarkastellaan Muukkosen kohtaamis- ja prosessiosallisuuden käsitteiden avulla. (Arnstein 1969; Hart 1992; Lundy 2007; Muukkonen 2013; Thomas 2007; Shier 2001.)

Tutkimusaineisto koostuu kolmestatoista vertaisarvioidusta artikkeleista, kirjan luvuista ja väitöskirjoista. Aineisto analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Menetelmä mahdollisti osallisuuden teoreettisten käsitteiden ja aineistosta nousevien ilmiöiden systemaattisen yhdistämisen. Analyysin tuloksena muodostettiin kaksi toisiaan täydentävää osallisuuden ulottuvuutta: voimavaralähtöinen osallisuus ja järjestelmälähtöinen osallisuus.

Voimavaralähtöinen osallisuus tiivistyy suhdeturvaan, yhteiseen päätöksentekoon, päätöksenteon tukeen, saavutettavuuteen, harkittuun digitaaliseen tukeen ja saattamiseen. Järjestelmälähtöisesti osallisuutta muovaavat muodillinen osallisuus, valmiit palvelupolut ja vakioratkaisut, vastuun siirtäminen ilman valtaa sekä diagnoosiin nojaavat kriteerit. Tulokset osoittavat, että neurokirjon nuorten osallisuus jää usein näennäiseksi, mikäli palveluprosessit ovat pirstaleisia, päätöksenteko ei avaudu nuorelle tai vastuu siirtyy nuorelle ilman todellista valtaa. Toisaalta osallisuus vahvistuu silloin, kun vuorovaikutusta muokataan yksilöllisesti, siirtymiä tuetaan rakenteellisesti ja palvelut mahdollistavat nuoren tavoitteiden ja toimintakyvyn huomioimisen.