Nuorten aikuisten ympäristökansalaisuus kestävyysmurroksessa

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastelen nuorten aikuisten ympäristökansalaisuutta kestävyysmurroksen kontekstissa. Kestävyysmurros haastaa nykyisiin hyvinvointivaltioihin liittyvän ymmärryksen kansalaisuudesta, sillä ympäristönäkökulman huomiointi muuttaa käsitystä kansalaisten oikeuksista, velvollisuuksista sekä kansalaisuuden valtioon sidotusta mittakaavasta. Koska nuoret aikuiset tulevat kohtaamaan pahenevien ympäristökriisien seuraukset ja elävät elämänsä yhteiskunnissa, joissa kestävyysmurrosta pyritään toteuttamaan, heidän ympäristökansalaisuuttaan on tärkeää tutkia. Määrittelen ympäristökansalaisuuden ihmisten toimintana ympäristön hyväksi, jota kehystää ymmärrys ympäristöä koskevista kansalaisen oikeuksista ja velvollisuuksista.

Tutkimuskysymykseni ovat 1) Miten nuoret aikuiset toimivat ympäristön hyväksi? ja 2) Mitkä tekijät edistävät tai vaikeuttavat nuorten aikuisten toimintaa ympäristön hyväksi? Ensimmäisessä kysymyksessä teoreettinen viitekehykseni pohjautuu toiminnan jaotteluun kansalaisuuden käytäntöjen ja tekojen sekä kestävyysmurroksessa keskeisen toiminnan syvyyden kautta. Toisen tutkimuskysymyksen viitekehys perustuu rakenteellisessa kestävyysmurroksessa keskeiseen kritiikkiin yksilön velvollisuuksien painottamisesta ympäristökansalaisuudessa sekä aikaisempaan empiiriseen tutkimukseen. Johtopäätöksissä pohdin tutkimuskirjallisuuden pohjalta jäsentämieni ympäristökansalaisuuskäsitysten avulla, mitä analyysini tulokset kertovat nuorten aikuisten ympäristökansalaisuuteen liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista kestävyysmurroksen kontekstissa. Aineistoni koostui kahdeksan Luontoliitossa toimivan nuoren aikuisen yksilöhaastatteluista, jotka toteutin maalis-huhtikuussa vuonna 2025. Analyysimenetelmänä käytin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.

Tuloksena nuorten aikuisten ympäristötoiminta painottuu arkisiin kansalaisuuden tekoihin eli ympäristöongelmien vähentämiseen toimimalla elinpiirissään kuluttaen ekologisesti ja pitämällä huolta lähiympäristöstä sekä ajattelu- ja toimintatapojen muuttamiseen lähipiirin, ympäristöjärjestöjen sekä opiskelun ja työelämän kautta. Kansalaisuuden käytännöt eli asuinympäristön tilaan vaikuttaminen kunnan kautta ja virallispoliittisten tahojen laajoihin toimintatapoihin vaikuttaminen jäsentyvät suppeampina. Erityisesti ajattelu- ja toimintatapoihin vaikuttaminen kuvaa kestävyysmurroksen kannalta olennaista pyrkimystä vaikuttaa ympäristöongelmia aiheuttaviin ja ylläpitäviin rakenteellisiin tekijöihin. Kaikkien toimintatapojen lähtökohtana hahmotan omien tietojen ja taitojen kartuttamisen. Nuorten aikuisten ympäristötoimintaa edistää hyvinvointi eli mielihyvän saaminen ja toiminnan kohtuullisuus itselle. Omat resurssit, saavutettavuus, sosiaalinen arvostus sekä poliittinen ja taloudellinen järjestelmä ovat puolestaan sekä toimintaa edistäviä että vaikeuttavia tekijöitä.

Kun tarkastelen tuloksia jäsentämieni ympäristökansalaisuuskäsitysten valossa, nuorten aikuisten ympäristökansalaisuudessa ei korostu liberaalin tai republikaanin käsityksen tavoin suoraan suhde valtioon vaan esimerkiksi markkinoihin ja lähipiiriin. Uusliberaali käsitys yksilön velvollisuudesta kehittää itseään näkyy mainintoina omista resursseista, jotka edistävät tai vaikeuttavat ympäristötoimintaa. Liberaali käsitys hahmottuu hyvinvoinnin kautta, joka korostaa oikeutta toimia itselleen kohtuullisesti ja saaden mielihyvää. Saavutettavuuden, sosiaalisen arvostuksen sekä poliittisen ja taloudellisen järjestelmän hahmotan republikaanin käsityksen kautta, joka painottaa yksilöä osana yhteisöä sekä olosuhteiden merkitystä ympäristöä koskevien velvollisuuksien toteuttamiselle. Haastateltavani ovat ympäristökansalaisia, joiden ymmärrys oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan on jo muuttunut kestävyysmurroksen vaatimaan suuntaan, mutta he kohtaavat rakenteellisia haasteita toimia ympäristön hyväksi. Tutkielmani tukee yksilön velvollisuuksiin keskittymisen kritiikkiä sekä ajatusta ekohyvinvointivaltiosta, jonka puitteissa ympäristötoiminnasta kestävyysmurroksessa ei vastuuteta uusliberaalin käsityksen tavoin vain yksilöitä. Jatkotutkimuksessa kestävyysmurroksen kannalta olisi tärkeää keskittyä republikaaniin käsitykseen pohjautuvaan ympäristökansalaisuuteen, joka laajenee tarkastelemaan ympäristökriisien taustalla olevia rakenteita sekä ympäristötoiminnan yhteyttä muihin kestävyyden ulottuvuuksiin.