Kotona asuvien ikäihmisten yksinäisyys : Kirjallisuuskatsaus yksinäisyyteen liittyvistä tekijöistä

Abstract

Suomen väestö vanhenee. Tuoreimman väestöennusten mukaan joka seitsemäs suomalainen on yli 74-vuotias vuonna 2050. Samaan aikaan ikäihmisten nykytilanne puhututtaa yhteiskunnallisella tasolla. Esillä on aiheita aina hoitohenkilöstön riittävyydestä ja hoitajamitoituksesta hyvinvointialueiden taloustilanteisiin sekä ikäihmisten omaan tahtoon asua mahdollisimman pitkään kodeissaan. Lisäksi tilastot nostavat toistuvasti esille yksinäisyyteen liittyviä tunnuslukuja kaikissa ikäryhmissä – yli 85-vuotiaiden ollen tilastoissa kärkipäässä.

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on selvittää kotona asuvien ikäihmisten yksinäisyyteen liittyviä tekijöitä ja ilmiöitä aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta hyödyntäen. Tarkoituksena on lisätä ymmärrystä ikäihmisten yksinäisyyden monimuotoisuudesta, jotta heidän palvelutarpeisiinsa voitaisiin vastata kokonaisvaltaisemmin myös yksinäisyyteen liittyvät teemat huomioiden.

Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu ikääntymisen, gerontologisen sosiaalityön sekä moniulotteisen yksinäisyyden käsitteen ympärille. Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostuu 11 vertaisarvioidusta, sekä suomen- että englanninkielisestä tutkimuksesta, jotka käsittelevät Suomessa tai muissa Pohjoismaissa kotona asuvien ikäihmisten yksinäisyyttä. Aineistossa käytetyistä tutkimuksista neljä on laadullista ja seitsemän määrällistä tutkimusta ja ne ovat julkaistu vuosien 2005–2025 välillä. Tutkielman aineiston järjestämisen apuvälineenä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Tutkielman aineiston perusteella ikäihmisten yksinäisyys on hyvin monimuotoista ja siihen liittyy useita eri tekijöitä. Tulokset jakautuvat neljään pääluokkaan, jotka ovat sosiodemografiset tekijät, terveydentila ja toimintakyky, ikäihmisen arki ja elämäntapahtumat sekä yksinäisyyden ajallisuus. Lisäksi on huomattava, että jokainen voi kokea yksinäisyyttä eri tavalla ja se voi merkitä erilaisia asioita eri ihmisille. Yksinäisyyttä tutkivasta aineistosta esille nousi toistuvasti myös turvattomuus ja sen kokeminen. Ikäihmisten parissa tehtävän gerontologisen sosiaalityön tarkoituksena on olla asiakkaiden tukena ja apuna vaikeissa elämäntilanteissa, jolloin myös yksinäisyyteen liittyvät tekijät olisivat tärkeä tunnistaa. Yksinäisyydestä voi kuitenkin olla vaikea puhua ja sitä voi olla vaikea tunnistaa. Osana gerontologista sosiaalityötä olisi tärkeää löytää ja tunnistaa sellaiset ikäihmiset, joilla itsellään on puutteellinen tuki- ja läheisverkosto ja joiden omat voimavarat eivät riitä avun pyytämiseksi. Jatkotutkimustarpeet liittyvät ikäihmisten yksinäisyyden tutkimiseen sanojen, käsitteiden ja termien tasolla.