Lasten ja nuorten kokemuksia köyhyyden vaikutuksista toimijuuteen

Abstract

Tutkielmani tarkoituksena on selvittää lasten ja nuorten kokemuksia köyhyyden vaikutuksista toimijuuteensa. Lapsiköyhyys on ajankohtainen ja merkittävä haaste, sillä työelämän muutokset ja leikkaukset sosiaaliturvaan ovat osaltaan lisänneet tuloeroja ja suhteellista köyhyyttä Suomessa. Näiden tekijöiden myötä lapsiköyhyys on lisääntynyt ja perheiden välille on syntynyt yhä selvempiä eroja taloudellisessa vakaudessa ja toimeentulon riittävyydessä. Tutkielman tavoitteena on tuoda esille lasten ja nuorten näkökulmaa köyhyystutkimuksessa heidän omien kokemuksiensa kautta. Tutkimuskysymyksenä on: Miten lapsiköyhyys vaikuttaa lasten ja nuorten toimijuuteen?

Tutkielmani teoreettisen näkökulman olen koostanut sen pohjalta, miten toimijuutta ja toimijuuden käsitettä on kuvattu aiemmissa tutkimuksissa. Tutkielmani on kirjallisuuskatsaus, eli laadullinen review-tutkimus. Sen aineistona on 12 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia, jotka käsittelevät lasten ja nuorten kokemuksia köyhyydestä ja sen vaikutuksista. Aineisto sisältää yhdeksän suomalaista ja kolme kansainvälistä vuonna 2010 tai sen jälkeen julkaistua artikkelia. Aineisto on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin keinoin.

Analyysin perusteella tuloksiksi muodostui kolme pääluokkaa: toimijuus perheessä, - sosiaalisissa suhteissa sekä yhteiskunnallinen toimijuus. Tulokset tuovat näkyviin, että köyhyys vaikuttaa lasten ja nuorten toimijuuteen monella eri tasolla. Toimijuus perheessä ilmeni erityisesti lasten kykynä sopeuttaa omaa käyttäytymistään perheen taloudelliseen tilanteeseen, sekä kokemuksina vastuunkannosta ja arjen päätöksentekoon osallistumisesta. Keskeiseksi nousi huoli perheen taloudellisesta selviytymisestä, joka muovasi lasten emotionaalista toimijuutta jo ennen konkreettisia aineellisia puutteita. Taloudellinen niukkuus konkretisoitui arjen hallinnan haasteina, pakottavina valintoina perustarpeiden välillä, sekä puutteina asumisolosuhteissa ja lämpimässä ruoassa, heikentäen lasten turvallisuuden ja hyvinvoinnin kokemuksia. Lasten ja nuorten aktiivinen toimijuus näyttäytyi muun muassa oman rahan käyttämisenä perheen hyväksi ja pyrkimyksenä parantaa taloudellista tilannetta työnteon kautta.

Köyhyyden vaikutus toimijuuteen sosiaalisissa suhteissa näkyi siten, että rajoitetut kulutusmahdollisuudet heikensivät lasten osallistumista yhteiseen vapaa-ajan toimintaan, kavensivat vertaisryhmiin kuulumista ja lisäsivät ulkopuolisuuden kokemuksia. Sosioekonominen asema kytkeytyi lasten itsetuntoon, sosiaalisiin taitoihin ja ryhmiin kiinnittymiseen. Köyhyys ilmeni usein sisäistettynä stigmana, kuten häpeänä ja itsensä vähättelynä, sekä pyrkimyksenä tehdä perheen taloudellinen tilanne näkymättömäksi.

Yhteiskunnallisella tasolla lapsiköyhyys heikentää lasten osallistumismahdollisuuksia ja tulevaisuudenuskoa. Köyhyyteen liitetyt negatiiviset stereotypiat heikentävät lasten sosiaalista asemaa ja hyvinvointia. Asuminen taajamien ulkopuolella puolestaan rajoittaa lasten mahdollisuuksia osallistua koulutukseen ja muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan. Koulun ja varhaiskasvatuksen rooli näyttäytyi keskeisenä toimijuuden tukijana, mutta kouluarkeen sisältyvät taloudelliset vaatimukset loivat eriarvoisuutta. Köyhyyskokemukset vahvistivat lasten ja nuorten epävarmuutta tulevaisuuden suunnitelmia kohtaan, heikensivät koulutusmotivaatiota ja luottamusta omaan taloudelliseen ja ammatilliseen asemaan. Aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta, jotta lasten ja nuorten näkökulma sekä lapsiköyhyyden moninaiset vaikutukset tulisivat köyhyystutkimuksessa aiempaa selkeämmin esiin. Näin voidaan tuottaa lisää tietoa lapsiköyhyyden ennaltaehkäisyyn ja tukea rakenteellisen sosiaalityön keinoja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa.