Myötätunto työyhteisön arjessa : Z-sukupolven kokemuksia ja merkityksenantoja

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Z-sukupolven edustajien kokemuksia myötätunnosta työyhteisössä ja analysoidaan, millaisia merkityksiä myötätunto saa heidän kokemuksissaan. Tutkimus sijoittuu ajankohtaiseen työelämäkontekstiin, jossa työn epävarmuus, pirstaleisuus ja jatkuva arvioinnin kohteena oleminen ovat korostuneet, ja jossa työyhteisön vuorovaikutuskäytännöillä on keskeinen merkitys työntekijöiden hyvinvoinnille ja työssä kiinnittymiselle. Aiemmassa tutkimuksessa Z-sukupolveen on liitetty työelämässä korostuva merkityksellisyyden, oikeudenmukaisuuden ja avoimen vuorovaikutuksen arvostus. Tässä tutkielmassa näitä teemoja lähestytään myötätunnon näkökulmasta ja tarkastellaan, miten se jäsentyy Z-sukupolven työelämäkokemuksissa.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisina myötätuntoon liittyvät tilanteet näyttäytyvät Z-sukupolven työelämäkokemuksissa sekä millaisia merkityksiä myötätunnolle työyhteisökontekstissa annetaan. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja aineisto kerättiin yhdeksän Z-sukupolven edustajan teemahaastatteluilla. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.

Tulosten perusteella myötätunto näyttäytyi Z-sukupolven kokemuksissa konkreettisina arjen vuorovaikutuskäytäntöinä, kuten nähdyksi ja kuulluksi tulemisena, avun saamisena, rakentavana suhtautumisena virheisiin sekä kokemuksena työyhteisöön kuulumisesta. Myötätunto ei ilmennyt ainoastaan yksilöiden välisenä ilmiönä, vaan kytkeytyi vahvasti työyhteisön vuorovaikutuskulttuuriin, johtamiskäytäntöihin sekä työn rakenteellisiin puitteisiin, jotka joko mahdollistivat tai rajoittivat myötätuntoista toimintaa. Myötätunnon puute kytkeytyi kokemuksiin vuorovaikutuksen kaventumisesta, tuen puutteesta sekä muutoksissa siinä, miten oma paikka ja arvo työyhteisössä hahmottuivat. Tutkielma osoittaa, että myötätunto jäsentyy Z-sukupolven kokemuksissa työelämän inhimillisyyden, oikeudenmukaisuuden ja psykologisen turvallisuuden keskeiseksi rakennetekijäksi. Myötätunto vaikuttaa siihen, millaiseksi kokemus kuulumisesta, arvostuksesta ja työssä kiinnittymisestä rakentuu, ja toimii siten sekä vuorovaikutuksellisena että organisatorisena resurssina. Tulokset osoittavat, että myötätunto on työelämässä rakenteellinen ja vuorovaikutuksellinen kysymys, joka vaikuttaa siihen, millaiseksi työn inhimillinen perusta muodostuu ja millaisin ehdoin siihen voidaan kiinnittyä.